Raakkujokien varsille tarvitaan tuntuvat suojametsäkaistat, mutta kustannuksia ei pidä jättää yksin maanomistajien kontolle. Näin sanoo tunnettu raakkujen tutkija, professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta.

Hänen asemapaikkansa on Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasema, jonne on tuotu huonokuntoisten jokien raakkuja elpymään ja lisääntymään.

Hukkajoen tuhon jälkeen Stora Enso ilmoitti kustantavansa aiheuttamisensa vahinkojen korjaamisen. Ainakaan toistaiseksi yhtiö ole pyytänyt apua Jyväskylän yliopistolta esimerkiksi Hukkajoen raakkujen tuomiseksi elpymään Konneveden kasvatusaltaisiin.

”En ole itsekään tarjonnut palveluksiamme, kun työ Hukkajoella on ollut kesken. Toistaiseksi asiaa ovat hoitaneet Metsähallitus ja Stora Enso.”

Hukkajoki parhaita raakkujokia

Taskinen pitää Hukkajoen tuhoa vakavana iskuna Suomen raakkukannoille. Joessa elää vuoden 2024 laskennan mukaan jopa 120 000 raakkua. Kaikkiaan Suomessa arvioidaan olevan raakkuja noin kaksi miljoonaa.

”Tärkeintä on, että Hukkajoesta on äskettäin löydetty nuoria, alle kymmenvuotiaita raakkuja, joten lisääntyminen onnistuu ainakin jollain tapaa. Meillä ei ole kuin 10–15 jokea, joissa raakut lisääntyvät.”

Kaikkiaan raakkuja elää Suomessa noin 150 joessa.

Raakkujen lisääntyminen ei riipu pelkästään joen tilasta. Esimerkiksi UKK-puistoa halkovan, Venäjän puolelle virtaavan suurjoki Luton raakut ovat vähenemässä, vaikka joki on luonnontilainen.

”Lutossa raakkujen toukat kehittyvät vain merilohen kiduksissa. Lohien nousu Suomen puolelle estettiin jo Stalinin aikoina. Raakut vähenevät, kun niitä kuolee vanhemmasta päästä.”

Myös julkista huomiota osakseen saaneen Livojoen raakut ovat riippuvaisia merilohesta, jota Iijoen vesistöön ei ole noussut 70 vuoteen, joten niidenkin tulevaisuus on epävarma.

Maanmuokkaus ja eroosio isot ongelmat

Esimerkiksi Hukkajoessa raakut ovat sopeutuneet yhteiseloon taimenen kanssa, joten ne voivat lisääntyä, vaikka joessa ei lohta olisi. Tällöin jokea ympäröivien metsien käsittely määrittää pitkälti raakkukantojen elinvoimaisuuden.

”Mitä vähemmän metsätaloutta, sitä paremmin raakut voivat”, Taskinen tiivistää.

Suurin metsätalouden aiheuttama ongelma on puunkorjuun ja maanmuokkauksen aiheuttama eroosio, joka huuhtoo veteen hienojakoista maa-ainesta ja se on raakuille myrkkyä.

”Raakut, samoin kuin taimenet ja lohet tarvitsevat sorapohjaa lisääntyäkseen. Soraikko peittyy, jos maalta kulkeutuu hienoa maa-ainesta jokeen. Hukkajoella pohjasoraikot peittyivät 700–800 metrin matkalta metsäkoneen ylityspaikalta alavirtaan päin.”

Suojakaistat korvattava

Taskisen mukaan metsäisiä suojakaistoja tarvitaan raakkujokien varsille pysäyttämään hakkuualoilta huuhtoutuvaa maa-ainesta. 50 metrin hakkaamaton vyöhyke riittää useimmissa tapauksissa.

”Tarvittavan suojakaistan leveys riippuu maaston muodoista. Jos rannat ovat jyrkät ja maaperä altista huuhtoutumaan tarvitaan 50 metrin suojakaista, jopa enemmän. Tasaisilla rantamailla kapeampikin suojakaista voi riittää.”

Taskinen perää yhteisvastuuta raakkuvesien varjeluun.

”On koko kansakunnan asia turvata raakkujen, kuten muidenkin eliöiden menestys. Emme voi velvoittaa yksityisiä maanomistajia kustantamaan suojelua. Kunnon korvaukset varmasti parantaisivat myös heidän asennettaan suojeluun.”

Hänen mukaansa monet metsänomistajat haluavat jo nykyisin säästää puronvarret hakkuilta ja tällaisten omistajien määrän hän ennakoi lisääntyvät metsänomistajakunnan nuortuessa.

”Ymmärretään, että luonnon monimuotoisuus täytyy säilyttää seuraavillekin sukupolville. Tärkeintä olisi, että sovittuja sääntöjä ja suosituksia ja sertifiointien ehtoja noudatetaan.”

Raakuilla on vielä aikaa

Raakut elävät vanhoiksi, jopa yli 200-vuotiaiksi. Tämä saattaa koitua lajin pelastukseksi, vaikka lisääntyminen monissa joissa ei vuosikymmeniin ole onnistunut, koska lohet ja taimenet ovat hävinneet.

Raakuilla on aikaa odottaa. Taskisen mukaan ne jatkavat lisääntymistä myös vanhoilla päivillään. Vanhakin raakkupopulaatio voi siis uusiutua, jos lohikalat saadaan palaamaan vesistöön.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.