”Saaristomännyt kuolevat, tutkijat pelkäävät uuden taudin leviävän laajalle Suomeen”. Esimerkiksi näin mediassa on uutisoitu havuparikassienen aiheuttamasta etelänversosurmasta. Tautia havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2021.

Moni on ehtinyt huolestua, uhkaako mäntyjä ilmaston lämmetessä sama kohtalo kuin kuivien paikkojen kuusia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Ylioja laittaa panikoijille jäitä hattuun.

”Tämä voi olla yksittäiselle metsänomistajalle paha paikka, mutta eihän tämä mikään iso ilmiö vielä ole. Tilannetta on kuitenkin seurattava”, Ylioja rauhoittelee.

Tuhoja on havaittu rannikolla Varsinais-Suomen alueella ja Lounais-Suomessa. Valtaosa kuolevista männyistä on satoja vuosia vanhoja kalliolla kasvavia maisemamäntyjä, mutta osa myös talousmetsän tukkimäntyjä.

Kuoriainen jouduttaa kuolemaa

Luonnonvarakeskus on kartoittanut lounaissaaristossa punaiseksi muuttuneita mäntyryhmiä. Jokaisesta ruskettuneesta puusta on löytynyt havuparikassienen lisäksi okakaarnakuoriaista.

”Meillä ei ole varmuutta, olisiko tauti pystynyt yksin tappamaan täysikokoisia puita ilman okakaarnakuoriaista”, Ylioja kertoo.

”Suomessa täysikasvuisten mäntyjen kuoleman yhteydessä on etelänverso­surman kanssa aina tavattu okakaarnakuoriainen. Taimia ja alle 15-vuotiaita mäntyjä voi kuolla pelkästään tähän tautiin”, selventää Luken erikoistutkija Eeva Terhonen.

Havuparikassienen aiheuttaman etelänversosurman tunnistaa äkillisesti kasvukauden aikana harsuuntuvista ja ruskettuvista latvuksista. Tauti etenee vuosikasvaimessa uusimmasta vanhimpaan.

Okakaarnakuoriainen puolestaan on kirjanpainajien kanssa samaan sukuun kuuluva pienikokoisempi kaarnakuoriaislaji. Se parveilee ja iskeytyy puun latvaosiin. Okakaarnakuoriainen tuo mukanaan sinistäjäsienen, jota sen toukat käyttävät ravintonaan. Sinistäjäsieni tukkii vedenkulun, minkä seurauksena latva kuolee nopeasti.

Stressi altistaa etelänversosurmalle ja kuoriaistuhoille, ja niitä ilmenee etenkin vedenpuutteesta kärsivissä männiköissä. Saaristossa tuhot näkyvät selvärajaisina useamman puun tuholaikkuina.

Yksittäisten mäntyjen kuoleman saattaa aiheuttaa myös tyvitervastauti tai jalokuoriaisiin kuuluva sinikauniainen.

”Jos lounaisessa Suomessa tulee usean puun tuholaikkuja nopeasti, silloin aiheuttaja on okakaarnakuoriainen ja havuparikas”, Ylioja kertoo.

Unohda tuhopuiden poltto

Havuparikasta tutkitaan parhaillaan Lukessa Alfred Kordelinin säätiön rahoituksella. Okakaarnakuoriaistuhojen seurantaan ja tutkimukseen sen sijaan ei ole vielä saatu rahoitusta. Ilman tutkimusrahaa ei pystytä selvittämään esimerkiksi, voiko okakaarnakuoriainen iskeytyä runsastuttuaan kirjanpainajan tavoin myös terveisiin puihin.

Keski-Euroopassa okakaarnakuoriainen on nimetty männyn pahimmaksi tuhohyönteiseksi, mutta Suomessa se ei ole vielä aiheuttanut suuria metsätaloudellisia tuhoja.

Havuparikasta esiintyy luonnostaan esimerkiksi kuolleissa kävyissä, ja se leviää itiötartuntana. Tästä syystä sairastuneiden puiden poisto ei välttämättä auta. Tutkijat eivät myöskään ole löytäneet ruskettuneista puista kuoren alle talvehtimaan jääviä okakaarnakuoriaisia. Kun tuho silmin havaitaan, kuoriaiset ovat jo jättäneet rungon.

Ylioja varoittaa vanhentuneista torjuntaohjeista, joita metsänomistajille yhä saatetaan antaa. Kuivuneiden puiden kaato ja poltto eivät ole enää tätä päivää. Torjuntaohjeiden päivitys vaatii vielä lisää tutkimusta.

”Asiat pitää nyt selvittää kaikessa rauhassa. Vielä ei uutisoida Keski-Euroopastakaan, että kaikki männyt ovat kuolleet”, Ylioja summaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.