Nelostietä etelästä kohti Oulua ajellessa metsiä tarkkailevan kulkijan huomio kiinnittyy väistämättä hieskoivikoihin, joita tuntuu peltojen laidoilla riittävän runsaasti. Huomattava osa metsistä näyttää todella tiheiltä ja osin jo ränsistyviltäkin.

Päätelmä on, että jotain varmaan tarttis tehdä, mutta mitä?

”Monet näistä hieskoivikoista ovat syntyneet 1970-luvulla luontaisesti ojituksen seurauksena. Nyt puusto on noin 50-vuotiasta ja metsiä kannattaisi ehdottomasti ryhtyä uudistamaan nykyistä rohkeammin”, vastaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Pentti Niemistö.

Hieskoivikoiden uudistamista jarruttanee se, että kuvioiden taloudellinen merkitys koetaan vähäiseksi.

”Hieskoivikot eivät Pohjois-Pohjanmaalla tuota tukkipuuta, joten päätehakkuutulot eivät ole suuret. Kuitupuulle on kuitenkin kysyntää. Koska ränsistyvä hieskoivikko ei tuota enää mitään, on uudistaminen ainoa varteenotettava vaihtoehto”, Niemistö perustelee.

Hieskoivun rooli on metsäteollisuuden kuituraaka-aineena merkittävä. Niemistö arvioi, että Suomessa on hieskoivikoita noin puolen miljoonan hehtaarin alalla. Kaikkiaan Suomen metsissä arvioidaan olevan yhteensä 80 miljoonaa kuutiota hieskoivua.

Harvennus ei kiihdytä kasvua

Vaikka hieskoivikot ovat usein jääneet käytännössä vaille hoitoa, ei metsänhoidossa ole oikeastaan tehty virhettä.

”Harventamattomuus on järkevää etenkin, kun halutaan kasvattaa energiapuuta. Yllättävää on, että myös kuitupuun tuotos on korkein harventamattomissa hieskoivikoissa. Hieskoivun kasvu ei juuri kiihdy harvennuksen ansiosta, joten ne sopivat myös kuitu- ja energiapuun yhteiskasvatukseen”, kertoo Niemistö.

Eteläisemmässä Suomessa rehevillä kasvupaikoilla hieskoivikon harventaminen voi joskus olla perusteltua, jos uudistusvaiheessa on odotettavissa tukkipuuta.

”Harvennus kannattaa myös silloin, jos tavoitteena on saada hieskoivikon alle kuusialikasvos joko luontaisesti tai viljellen. Tällöin koivikko harvennetaan 12–14 metrin pituusvaiheessa 800–1 000 runkoon hehtaarilla”, opastaa Niemistö.

Luken pitkäaikaisissa kokeissa on havaittu, että muokkaamattomaan maahan istutetut kuuset lähtevät varsin hyvin kasvuun hieskoivuverhopuuston alla.

”Verhopuuston poiston jälkeen noin 80 prosenttia istutuskuusista on ollut kasvatuskelpoisia.”

Mätästys ja kuusen istutus

Puhdas hieskoivikko kannattaa laittaa nurin 40–60 vuoden iässä. Nyrkkisääntö on, että hoitamaton hieskoivikko kannattaa hakata jo noin 40-vuotiaana, hoidettua metsää voi olla järkevää kasvattaa 55–65 vuotta.

”Jos puusto korjataan kokopuuna energiakäyttöön, päätehakkuu kannattaa tehdä jo 40–45-vuotiaassa metsässä”, sanoo Niemistö.

Avohakkuun jälkeen paras vaihtoehto uuden metsän perustamiselle on mätästys, jonka yhteydessä perataan tarvittaessa ojat. Tämän jälkeen mättäisiin istutetaan kuusentaimet.

”Jos hieskoivu on kasvanut kuviolla hyvin, menestyy myös kuusi siinä yleensä viljavuuden puolesta hyvin. Hieskoivujen kannoista syntyvää vesakkoa voi alkuvaiheessa hyödyntää kuusten verhopuustona hallaa vastaan. Tällöin kuusten kasvu kannattaa varmistaa reikäperkauksella.”

Pelkän luontaisesti syntyvän hieskoivuvesakon kasvattamista Niemistö ei kuitenkaan suosittele.

”Kuuselle uudistamiseen liittyy riskejä, mutta onnistuessaan tuotto on merkittävästi parempi kuin hieskoivikossa. Ainoastaan silloin, jos vesakko on ehtinyt jo 3–4 metrin pituuteen, voi olla perusteltua kasvattaa uusikin metsä hieskoivusta ja toivoa alle kuusialikasvosta tai istuttaa se hieskoivikon ensiharvennuksen yhteydessä.”

Taimikonhoito alentaa korjuukustannuksia

Jos puhtaan hieskoivikon kasvatukseen ryhtyy, ja tavoitteena on kuitupuun tuottaminen, pitää taimikonhoito tehdä puuston ollessa neljän metrin mittaista. Taimikko harvennetaan tällöin noin 2 500 runkoon hehtaarilla.

”Jos taimikonhoito tehdään aiemmin, kantovesat ehtivät vielä venymään kasvatettavien puiden haitaksi. Jos taas taimikonhoitoa lykätään, nousevat kustannukset koivutiheikön raivuussa nopeasti kohtuuttomiksi.”

Taimikonhoidolla voidaan vaikuttaa lähinnä päätehakkuuvaiheen korjuukustannuksiin, sillä taimikonhoidon ansiosta päätehakkuumetsässä on aikanaan vähemmän korjuuta haittaavaa riukupuustoa.

Julkaistu Metsälehdessä 7/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.