Vaunuihin lastatut puiset ratapölkyt ovat saaneet yön aikana ohuen huurrekerroksen. Talven tulo tuo ratapölkkyjen kyllästämiseen yhden työvaiheen lisää. Ennen kuin pölkyt voidaan kuljettaa kyllästettäviksi, ne täytyy esilämmittää.

NRC Groupin raidepuukyllästämö sijaitsee Haapamäellä Keski-Suomessa. Työnjohtaja Kari Patama avaa lämmityskamarin oven. Kamarissa olevat ratapölkkyniput saavat lämmetä vielä hetken ennen kuin ne siirretään lieriön muotoisiin autoklaaveihin. Autoklaaveissa pölkkyniput kyllästetään kreosootilla.

”Autoklaaviin mahtuu kerralla kuusi vaunullista pölkkyjä eli 240 sileää pölkkyä”, Patama kertoo.

Haapamäen raidepuukyllästämö on Suomen ainoa raidepuukyllästämö. Tällä hetkellä raidepuukyllästämöllä kyllästetään vuosittain 70 000–80 000 ratapölkkyä. Vielä muutama vuosi sitten vuotuinen kyllästysmäärä oli 140 000.

”Puuratapölkkyjen valmistaminen on hiipuva toimiala. Valtaosa ratapölkyistä valmistetaan nykyisin betonista, puisia käytetään lähtökohtaisesti enää korjausrakentamiseen”, kertoo NRC Groupin Materiaalit-yksikön johtaja Katariina Nilsson.

Ruotsalaista puuta

Rautateillä ratapölkkyjen tehtävä on tukea kiskoja. Kiskot kiinnitetään ratapölkkyihin, jolloin pölkyt pitävät kiskot oikealla etäisyydellä toisistaan.

Ratapölkkyjen kyllästämiseen käytettävä kreosootti on terästeollisuuden sivutuote. Sitä on käytetty puisissa ratapölkyissä 1950-luvulta lähtien, sillä se tekee puusta säänkestävän.

”Kreosootilla kyllästetty ratapölkky kestää lähtökohtaisesti 30 vuotta”, Nilsson sanoo.

Tällä hetkellä ratapölkyt tuodaan Haapamäelle kyllästettäviksi Ruotsista. Nilsson kertoo, että ratapölkkyjen toimittaja on juuri kilpailutettu, ja jatkossa pölkyt tulevat Saksasta.

Patama muistelee, että Suomessa ratapölkkyjen sahaus loppui parikymmentä vuotta sitten.

”Voi olla, että ratapölkkyjen sahaus oli niin pienimuotoista, että se ei Suomessa kannattanut”, Nilsson arvioi.

Esimerkiksi Keski-Euroopassa ratapölkkyjä valmistetaan tammesta, mutta Suomessa käytettävät ratapölkyt ovat mäntyä. Pölkkyjen tekniset vaatimukset määrittää Väylävirasto, joka vastaa Suomen rataverkosta. Ratapölkyissä ei saa olla sinistymää, isoja oksia, halkeamia tai koroja.

Tarkkaan valvottua

Vaikka kreosootti antaa ratapölkyille hyvän suojan, on sillä myös huonot puolensa: siihen liittyy sekä terveys- että ympäristöhaittoja. Kreosootti sisältää niin sanottuja pah-yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi syöpää. Luontoon kreosootista voi syntyä muun muassa öljyjäämiä.

Katariina Nilsson kertoo, että raidepuukyllästämön vesistövaikutukset selvitetään kahdesti vuodessa. Tulevaisuudessa kyllästämöllä tehdään myös ilmanpäästömittauksia. Kyllästämöllä työskenteleviä ihmisiä testataan, ja esimerkiksi työvaatteita ei saa vielä kotiin. Toimintaa valvovat aluehallintovirasto, elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

Nilsson ennakoi, että kreosootin käyttö kielletään ennen pitkää. EU on jatkanut sen käyttölupaa vuoden 2029 loppuun asti. Kreosootille on Nilssonin mukaan kehitetty korvaajia, mutta niiden kestävyydestä ei ole vielä riittävästi tietoa.

Puun uutta tulemista ratapölkyissä tuskin nähdään, vaikka kreosootille löytyisi korvaaja. Betonin puolesta puhuu se, että se kestää suurempia painoja.

”Mitä enemmän tavaraa junilla voidaan kerralla kuljettaa, sitä kustannustehokkaampaa se on. Puisia ratapölkkyjä löytyy lähinnä vähäliikenteisiltä rataosuuksilta”, Nilsson sanoo.

Haapamäen raidepuukyllästämön pihassa näkyy myös kyllästettyjä puhelin- ja sähköpylväitä. Niiden käyttö on nykyisin kielletty EU:n alueella, ellei siihen ole haettu poikkeuslupaa. Haapamäeltä kyllästetyt puhelin- ja sähköpylväät suuntaavat Nilssonin mukaan muun muassa Lähi-itään.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.