Jännitys tiivistyy, kun lähestymme 1100-luvun mallilla tehtyä hirsirakennusta.

Ensireaktio on ihmetys. Niin hyvin kolmen suuren männyn kylkeen noussut kehikko piiloutuu maastoon. Kun hirsien pinta vielä käsitellään vanhan näköiseksi, rakennusta ei juuri puiden keskeltä erota.

Ulkonäkö edellä     

Tämä ja muutama muu Pohjois-Karjalan Nurmekseen, Bomban matkailukeskuksen tuntumaan nouseva hirsirakennus saavat olla julkisuudelta piilossa vielä tovin.

Antti J. Jokisen ohjaaman Kalevala: Kullervon tarina -suurelokuvan kuvaukset ovat alkaneet syyskuun puolivälissä. Tuotantoyhtiö haluaa varjella hirsirakennuksia vuoden 2026 alussa koittavaan ensi-iltaan saakka, mutta pääsimme tutustumaan yhteen Pielisen rantamaisemiin kohoavista kohteista.

Ehtona on, että kuvat eivät paljasta rakennuksen lopullista ulkoasua.

Rakennusta veistäneille Pasi Kakkiselle ja Riku Mantsiselle elokuun alusta syyskuun loppuun kestänyt urakka on ollut poikkeuksellinen. Miesten normaaleissa töissä painotus on siinä, että hirsirakennuksen nurkat ovat mittatarkkoja ja hirret suoria sekä sopusuhtaisia. Lavasterakentamisessa lähtökohtana ovat elokuvan tuotantoyhtiön mallipiirustukset.

”Meidän tulee tehdä visuaalisesti toiveiden mukaista mutta mittatarkkaa jälkeä. Jokaisen hirren yritämme tehdä sen näköiseksi, miten suunnittelija on sen ajatellut”, sanoo Mantsinen.

”Kuten näkyy, seinässä on samat määrät ylipitkiä hirsiä samoilla paikoilla kuin piirustuksessa”, hän sanoo ja vertaa rakennusta lavastajasuunnittelija Antti Nikkisen suunnitelmaan.

Pienellä hiellä    

Pohjois-Karjalaan ja 1100-luvulle sijoittuvan elokuvan rakennusten esikuvia on haettu historiallisista lähteistä. Tuon aikakauden rakennuksia ei ole malleina säilynyt, mutta suunnittelijat ovat imeneet vaikutteita Helsingin Pukkisaaren muinaiskylästä sekä Pielisen museosta Lieksasta.

Vanhan mallin mukaan rakentaminen on ollut mielenkiintoinen haaste.

”Se on ollut innostusta ja tuumaamista hymyssä suin”, Pasi Kakkinen sanoo.

Rakennuksen itäpäässä seinien alle ja sisäpuolelle on jäänyt 30 kuution kalliolohkare. Osa seinistä odottaa vielä tuppilankkua.

Pitkällä seinällä on tukevia lankkuja, joita voi liu’uttaa ikkuna-aukkojen peitoksi. Katolle on levitetty kerros kymmenen senttiä paksuja riukuja.

Luonnonmateriaaleja on hyödynnetty kuin ennen vanhaan, mutta nykyaikaisin menetelmin. Esimerkiksi hirsien väliin eristeeksi aseteltu yhden kuutiometrin sammalmassa on kuivattu kuivurissa. 

”Siihen aikaan kun koneita ei ollut, työ on haluttu tehdä mahdollisimman pienellä hiellä. Mutta näidenkin rakenteiden pitää olla ennen kaikkea turvallisia. Siksi olemme muun muassa käyttäneet liitoksissa puutappien ohella nykyaikaisia kiinnikkeitä, toki piilotettuina rakenteisiin”, Mantsinen sanoo.

Karjalasta Amerikkaan

Mantsinen korostaa, että nykyaikaisen hirsirakentamisen kiilautuvat nurkkasalvokset pohjautuvat karjalaiseen rakennuskulttuuriin. Kiilautuvissa salvoksissa liitos tiivistyy sitä mukaa, kun puumateriaali kuivuu ja painuu.

Tätä perinteitä ja nykyaikaa yhdistävää piirrettä haluttiin lavasteissakin korostaa.

”Nyt on hienoa näyttää, että kiilautuvat salvokset eivät ole vain tämän päivän juttu. Ne ovat jo vuosisatoja olleet tapa tehdä tiivis rakennus”, Mantsinen sanoo.

Kakkisen ja Mantsisen olisi ollut helpointa muotoilla nurkat moottorisahalla 80–90-lukujen tyyliin. Veistäjät valitsivat kuitenkin toisen tien.

”Nyt meillä oli mahdollisuus ottaa hattua päästä ja kumartaa karjalaisen rakennuskulttuurin suuntaan. Pohjois-Amerikkaankin levinnyt kiilautuva salvos on karjalaisen rakennuskulttuurin helmi, joka on osoittautunut lyömättömäksi nurkkatyypiksi. Tätä halusimme nostaa näkyville myös tässä kohteessa, vaikka se työläämpää olikin”, Mantsinen sanoo.  

Vetoa matkailulle

Lavasteisiin käytettävät noin 130 kuutiota puuta on korjattu pääosin Pohjois-Karjalan pohjoisosista, Kainuusta ja Pohjois-Savosta.

”Osa on kyllä ihan tiukkoja mäntyjä”, sanoo sydänpuun tuntumasta tervastuoksuisia lastuja veistävä Kakkinen.

Kuvausten jälkeen lavasteiden elämä jatkuu ohjelmapalveluiden näyttämönä. Pohjois-Karjalan Osuuskaupan hallinnoima Bomban alue on karjalaisen kulttuurin näyteikkuna. Uudet rakennukset antavat mahdollisuuden Kalevala-teeman tuotteistamiseen myös kansainväliseen matkailuun.

”Tässä toteutuu hirsirakentamisen iso kuva niin kuin se parhaimmillaan on: ei tehdä kertakäyttöistä vaan jotakin sellaista, joka kestää pitkään ja jota voi ajan saatossa myös korjata”, Mantsinen sanoo.  

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.