Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan itähaketta tuodaan vuodessa 300 000 kuutiota. Luonnonvarakeskuksen Esa Ylitalo on päätynyt 400 000 kuutioon laskelmissaan. Kaikkiaan Suomessa käytetään kahdeksan miljoonaa kuutiota metsähaketta vuodessa.

”Polttohakkeen tuonti on supistunut selvästi kymmenen viime vuoden aikana, vaikka asiasta onkin kiinnostuttu vasta nyt”, Ylitalo huomauttaa.

Maakuntakaupunkien lämpövoimalaitokset ovat tyypillisiä venäläishakkeen käyttäjiä. Kuopion Energia ja Fortumin Joensuun voimalaitos käyttävät molemmat 50 000 kuutiota venäläishaketta vuosittain. Tuonnin osuus laitosten polttoaineista on vähäinen.

”Venäläishake on edullista ja hyvälaatuista, koska se tehdään runkopuusta” kertoo tuotantojohtaja Peter Seppälä Kuopion Energiasta.

Kotkan Energia Oy on tietoisesti vähentänyt venäläishakkeen tuontia.

”Vähensimme itäpuun käyttöä Ukrainan kriisin alkaessa. Haluamme suosia kotimaisia toimittajia”, energianhankintapäällikkö Jari Taskinen paljastaa.

Myös Imatran Lämpö Oy tukeutuu kotimaiseen puupolttoaineeseen.

”Hyödynnämme metsäteollisuuden sivuvirtoja. Lisäksi meillä on toimitussopimus muun muassa metsänhoitoyhdistyksen puunhankintayhtiö Karjalan Mänty Oy:n kanssa”, kertoo toimitusjohtaja Vesa-Pekka Vainikka.

Riitoja rajapitäjissä

Kärjistyneimmin venäläishakkeeseen suhtaudutaan rajapitäjissä, esimerkiksi Suomussalmella ja Inarissa.

Inarissa energiayhtiö Inergia Oy tuottaa kaukolämpöä pääosin Venäjältä tuodusta puusta. Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistys on toimittanut yhtiölle vuosittain 4 500 kuutiota energiapuuta. Toimitussopimus päättyi syksyllä, eikä sitä uusittu. Se merkitsee menetettyjä puukauppa- ja korjuutuloja.

”Yhdistyksen piti perua myös tukkikauppa Keitele Timberille ja keskeyttää hakkuut, koska latvapuulle ei ole muuta kysyntää, Ylä-Lapin kuitupuukauppa on täysin jumissa”, selvittää Ylä-Lapin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Vesa Väisänen.

Inergian toimitusjohtaja Timo Jokinen perustelee tuontia venäläishakkeen edullisuudella ja yhtiön edulla. Hän lupaa jatkossakin neuvotella kotimaisten toimittajien, muun muassa metsänhoitoyhdistyksen kanssa.

”Puuta on leutojen talvien jäljiltä runsaasti varastoissa, joten emme voi ottaa lisää vastaan. Tavoitteemme on kehittää kaukolämmöstä entistä houkuttelevampaa ja kasvattaa sen markkinoita. Pitkällä aikavälillä se vahvistaisi myös kotimaisen puun kysyntää.”

Kotimaisuus tulkinnanvaraista

Puuenergian kotimaisuus on yllättävän tulkinnanvarainen asia.

Sellutehtaiden tuottama sivutuote-energia kirjataan kotimaiseksi, vaikka osa kuitupuusta on tuontitavaraa. Tuontikuidusta syntyy energiaa lähes yhtä paljon kuin kotimaisesta metsähakkeesta.

Myös tuontihake on kirjattu kotimaiseksi. Tästä tosin jatkossa luovutaan.

”Olisi nurinkurista, että omavaraisuus kasvaisi tuontia lisäämällä”, varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola Koneyrittäjien liitosta toteaa.

Julkaistu Metsälehdessä 24/2016.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.