Lämpö- ja voimalaitoksissa näyttää palavan kasvava määrä ulkomailta tuotua haketta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan tuontihakkeen osuus poltetusta metsähakkeesta nousi viime vuonna viidesosaan. Tänä vuonna hakkeen tuontimäärä on vain kasvanut.
Tuontihaketta käytetään lämmöntuotannon lisäksi sellunvalmistukseen. Luken tilastoinnin perusteella suurin osa lisääntyneestä haketuonnista ei päädy sellukattiloihin vaan lämpö- ja voimalaitoksiin.
Vaikka tuontihakkeen määrä on nousussa, metsähakkeen kokonaispolttomäärä voimaloissa on ollut vuodesta 2014 lähtien hyvin tasainen, reilut 7,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kasvava tuontihakemäärä siis syrjäyttää lämpövoimaloissa kotimaista metsähaketta, ainakin toistaiseksi.
Metsähake kattaa vain osan kaikesta puupolttoaineesta. Metsähaketta vielä suurempia määriä energiaksi poltetaan metsäteollisuuden sivutuotteita ja jäteliemiä.
Turve korvattava jollain
Lämmöntuotanto on tällä hetkellä suuressa murroksessa, sillä Suomen hallituksen tavoitteena on, että turpeen energiakäyttö vähintään puolittuu tällä vuosikymmenellä.
”Suomessa on niin isompia kuin pienempiä kunnallisia voimalaitoksia, joiden pitää lähivuosina korvata turve energiantuotannossa. Puu on realistinen vaihtoehto”, kertoo Energiateollisuus ry:n asiantuntija Karoliina Muukkonen.
Kasvanut hakkeen tuonti voi olla merkki siitä, että energiayhtiöt varautuvat kiristyvään kilpailuun kotimaisesta metsähakkeesta. Tuontiyhteyksien avulla halutaan varmistaa, että turvetta korvaavasta puupolttoaineesta ei tule pulaa talven kylmimpinä päivinä.
Metsänomistajien näkökulmasta perusteltu kysymys tuontihakkeen kohdalla on sama kuin tuontipuulla ylipäänsä: onko tuonnin tärkein tehtävä pitää kotimaan puunhintataso kurissa?
Rannikon lämpölaitoksilla rajatumpi hankinta-alue
Pääosa tuontihakkeesta on peräisin Venäjältä. Lämpöä tuottavien energiayhtiöiden kertomissa suunnitelmissa ei Muukkosen mukaan kaavailla hakkeen tuomista Itämeren aluetta kauempaa.
Mistä esimerkiksi Venäjältä tuotava hake on peräisin?
”Hake on metsähaketta. Pääosin FSC-sertifioitujen metsien hakkuissa kertyvää, polttopuu-kategoriaan kuuluvaa puuta”, kertoo sähköpostitse Woodtracker Oy:n vanhempi asiantuntija Timo Tolonen.
Woodtrackerin omistaa seitsemän suomalaista energiayhtiötä, joiden voimalaitokset sijaitsevat pääasiassa Suomen rannikolla Porvoosta Ouluun.
”Tuontipolttoaine turvaa osaltaan kaukolämmön tuotantoon tarvitun polttoaineen saatavuutta, erityisesti rannikolla sijaitseville voimalaitoksille. Niiden hankinta-alue on kotimaassa sisämaan laitoksia rajatumpi.”
Woodtracker kertoo, että kaikki toimitetut polttoaineet on hankittu Venäjän ohella Itämeren alueelta. Haketta tuodaan Suomeen kumipyöräkuljetuksina sekä meriteitse.
Yhtiön mukaan hakkeen tuontimäärää pyritään lisäämään tulevina vuosina.
”Turpeen poistuman myötä kestävästi tuotetun tuontihakkeen käyttö tulee kasvamaan kysynnän kasvaessa”, Tolonen jatkaa sähköpostissa.
Woodtrackerin mukaan tuontihakkeen tulee täyttää samat kestävyysvaatimukset kuin kotimaisen metsähakkeen, ja tuontihake-eristä kerätään mahdollisimman kattavat alkuperätiedot leimikkotasolle asti.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Olisi mielenkiintoista tietää oliko Woodtrackerin näkemys heidän omasta tuonnistaan vaiko yleinen tilastofakta? Woodtrackerin omistajalaitoksista moni sijaitsee länsirannikolla, jonne luulisi tuonnin tällä kertaa tulevan Saksasta tai Ruotsista eikä suinkaan Venäjältä? Miten iso toimija Woodtracker ylipäänsä energiapuun tuonnissa on? Osalle ei myöskään venäläinen tavara edes lähtökohtaisesti kelpaa (omistajatahojen suhtautuminen pakotteisiin), sama koskee jossain määrin Baltian tuontia, koska on osittain Valko-Venäjältä peräisin. Energiapuun tuontitilasto maittain 2020 olisi hyvä näyttää tällaisessa jutussa taustatietona.
Kansantaloutemme ei tule kestämään tätä vihersosialistihallitusta.