”Ojia ei kannata kunnostaa ojien vuoksi, vaan puuston vuoksi”, Helsingin yliopiston yliopistotutkija Paavo Ojanen kiteyttää.

”Etelä- ja Keski-Suomessa kunnostusojitusta vaativia kohteita on aika vähän.”

Ojanen on tutkinut metsäojitettuja soita kohta 15 vuotta ja väitellyt aiheesta tohtorinhatun. Hän aloittaa vuoden alussa osa-aikaisena suometsien asiantuntijana Tapiossa.

Ojituksista tulee jonkinasteisesti huonokuntoisia 20–30 vuodessa, mutta Ojanen korostaa, että puuston huonokuntoisuus on eri asia.

”Puut eivät ole sen suhteen ollenkaan tarkkoja, ainakaan Etelä- ja Keski-Suomen viljavuudeltaan vähintään mustikkatyyppiä vastaavilla turvemailla.”

Asiaa voi perustella paitsi puuston hyvällä, myös huonolla kasvulla.

”Jos tähänkään mennessä ei ole tullut kelvollista puustoa, niin tuskin tulee kunnostamallakaan.”

Kunnostustarve yliarvioitu

Vaikka kunnostusojitukset vähenevät, niin suometsien kasvu vain kiihtyy. Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, että ojituksista seuraava muuttumisprosessi on edennyt viimeiseen turvekangasvaiheeseen ja varttunut puusto pitää pohjaveden alhaalla.

”Suometsät kasvavat erittäin hyvin siihen nähden, että kunnostusojituksia on tehty paljon vähemmän kuin alun perin pidettiin tarpeellisena.”

Ojanen pitää yliarviona niin sitä, että kaikki turvemaat pitäisi kunnostusojittaa, kuin sitä, että kaikki turvemaat voi jättää kunnostusojittamatta.

Yleisesti ajatellaan, että koska Suomessa sataa enemmän kuin haihtuu, ojia tarvitaan viemään liikavedet pois.

”Mutta Etelä- ja Keski-Suomessa suurimman osan kesästä haihtuminen on sadantaa suurempaa. Vaikka keväällä on märkää, niin kesän aikana puusto haihduttaa pohjaveden pinnan syvälle.”

Ohutturpeisilla mailla kunnostusta ei tarvita ehkä koskaan. Sen sijaan paksuturpeinen, karumman puoleinen suometsä tuskin voi kasvattaa kovinkaan monta puusukupolvea ilman kunnostusojitusta.

Puut kasvattavat juuristoaan loppukesällä, ja juurten kasvun kannalta oleellista on pohjaveden korkeus silloin.

Pohjois-Suomessa tilanne on vaikea, sillä kesälläkin sataa haihduntaa enemmän.

”Siellä kunnostusojituksia tarvitaan puuston kasvun kannalta, mutta kannattaako se kuitenkaan taloudellisesti? Yhtälö on hankala.”

Tuleeko suo takaisin?

Jos ojia ei kunnosteta, tuleeko suo takaisin? Sitä on tutkittu yllättävänkin vähän, mutta esimerkiksi luovutetulle Karjalankannakselle jääneitä 80-vuotiaita ojitusalueita on käyty katsomassa.

”Jos puusto on alkanut kasvaa, niin ne ovat edelleenkin kuivia. Mutta karummilla soilla, missä puusto ei ole kovin suurta, tilanne on toinen.”

Jos suo on ollut kuopassa ja valuntakynnys on avattu, vesi pääsee pois. Ellei sitten majava tule ja rakenna patoa.

Turve johtaa vettä hyvin heti ojituksen jälkeen. Kun ojitetun suon pinta laskee, ojituksen teho heikkenee, sillä ojat madaltuvat ja vesi virtaa huonommin tiivistyneen turpeen lävitse.

Vanhoilla ojitusalueilla veden pinta voi olla korkealla hakkuun jälkeen, mutta Ojanen korostaa, että taimi tarvitsee vain ohuen, liikavedestä vapaan kasvualustan.

”Taimivaiheessa riittää, että on jonkinlaiset ojat, jotka estävät suoranaisen tulvimisen.”

Jos veden pitäisi mennä turpeen läpi 20 metriä, niin voi olla fiksumpaa tehdä saran keskelle navero, joka vie pintaveden pois.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 22/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.