Tukinuittokausi Vuoksen vesistöissä alkoi tänä vuonna toukokuun puolenvälin hujakoilla. Alkulämmittely tapahtui jo huhtikuun 19. päivän korvilla, jolloin ensimmäiset tukkiniput ajettiin veteen Kiteen Puhoksella. Aikataulusta oltiin jäätilanteen takia reilu viikko myöhässä.

Uittoja tullaan jatkamaan marraskuun lopulle. Viime vuoden viimeiset uitot osuivat itsenäisyyspäivän alle.

Saimaalla, Kallavedellä ja Pielisellä uitettiin viime vuonna tukkeja kaikkiaan puolisen miljoonaa kuutiometriä. Uitoista vastaavan Järvi-Suomen Uittoyhdistyksen uittopäällikön Esa Korhosen mukaan tänä vuonna kuljetuksissa on tulossa kasvua noin 15 prosenttia. Kasvu osuu lähinnä Kallaveden ja Pielisen alueille, Saimaan uitot taas pysyvät jokseenkin viimevuotisella tasolla.

Uitoista huolehtii kaikkiaan kuusi eri urakoitsijaa, jotka vastaavat niin puiden veteennostoista, uittokuormien teoista kuin itse hinauksista. Puita kuljetetaan kahdelle UPM:n omistamalle tehtaalle, eli Ristiinan Pellokseen ja Lappeenrannan Kaukaalle, sekä tänä vuonna uittotaukonsa lopettaneen Stora Enson Imatran tehtaille.

Viime vuonna myös Metsähallitus palasi uittajaksi seitsemän vuoden tauon jälkeen.

Oman kortensa kekoon kantaa Uittopojat Oy, jonka osaomistaja Reino Nurmi on hinannut puuta Vuoksella jo lähemmäs viisi vuosikymmentä.

Uittopoikien kausi alkoi 9. päivä toukokuuta, jolloin yrityksen Olli-hinaaja hinasi yli 20 000 motin tukkilastin Kiteen Puhokselta Ristiinan ja Kaukaan tehtaille. Puukuorma koostui kaikkiaan 10 000 tukkinipusta.

Uitot piristyneet aallonpohjasta

Vaikka kallistuneet polttoaineiden hinnat vaikuttavat toki osittain myös puunuiton kustannuksiin, ne parantavat samalla uiton kustannuskilpailukykyä.

”Yksinkertainen selitys on uiton muita kuljetusmuotoja parempi energiatehokkuus. Uitossa yksi puukuutiometri kulkee samalla energiamäärällä kolminkertaisen matkan verrattuna autokuljetukseen ja tuplamatkan verrattuna alus- ja junakuljetuksiin”, Korhonen kertoo.

Uittomäärät kävivät pohjalukemissaan vuosien 2016–2017 hujakoilla, jolloin tukkeja uitettiin Vuoksen vesistöissä vain rapiat päälle 300 000 kuutiota vuodessa. Huippuvuosia taas elettiin 1960-luvulla, jolloin uittomäärät liikkkuivat hulppeassa 15 miljoonassa kuutiossa vuodessa.

Uittojen piristymisen syinä viime vuosien aikana Korhonen pitää ympäristöarvojen korostumisen lisäksi Venäjän tuonnin mukanaan tuomia uusia puuvirtoja, jotka nyt tosin ovat siirtyneet historian lehdille itätuonnin loputtua. Tästä taas on seurannut kapasiteettihaasteita puukuljetuksiin.

”Puuta saadaan kyllä hankituksi, mutta työtä se teetättää enemmän. Osaavia kuljettajia saisi olla enemmän ja Suomen rautatiejärjestelmä taas on aivan täydessä käytössä”, myös UPM:n logistiikkapäällikkönä työskentelevä Korhonen sanoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.