”Tukin kasvatus on paras toimenpide”

Pekkalan kartano on nojannut hämäläismetsiin jo vuosisatojen ajan. Rakentamisessa puu on aina hyvässä käytössä, sanoo kartanon isäntä Marcus Hackman.

Tilaajille
Marcus Hackman on ollut Ruovedellä sijaitsevan Pekkalan kartanon isäntä vuodesta 1990. (Kuva Emil Bobyrev)
Marcus Hackman on ollut Ruovedellä sijaitsevan Pekkalan kartanon isäntä vuodesta 1990. (Kuva Emil Bobyrev)

Nykyhetki tuntuu jokseenkin ohikiitävältä, kun istuu Pekkalan kartanon vanhassa ruokasalissa. Kartano on saanut ensimmäiset puutavaranmyyntitulonsa jo 1700-luvulla toimittamalla purjelaivojen mastopuita rannikkokaupunkeihin.

Ensimmäinen kokonaisvaltainen metsänhoito-ohjelma tilan metsille on laadittu 1800-luvun puolivälissä. Pään päällä olevat ruokasalin kattolankutkin on asennettu paikoilleen 1800-luvun alussa.

Metsät ovat yhä Pohjois-Hämeessä Ruovedellä sijaitsevan kartanon selkäranka.

”Metsien rooli on merkittävä. Kartanon pinta-alasta viljeltyä maata on reilut 100 hehtaaria ja kasvullista metsäpinta-alaa on noin 1 700 hehtaaria”, kertoo Pekkalan kartanon isäntä Marcus Hackman. Hänen lisäkseen tilalla on neljä muuta osakasta.

Pekkalassa on ehditty tuottaa maatalouden puitteissa vuosisatojen aikana lähes kaikkea mahdollista: on ollut oma meijeri, jalostussikala ja rotukarjankasvatusta. Silti metsien merkitys on vain korostunut historiallisessa kartanomiljöössä 2000-luvulla. Viljely on jäänyt sivutoimeksi maatalouden alati huononevan kannattavuuden ja maanviljelyyn liittyvän runsaan EU-byrokratian vuoksi.

1800-luvun alusta peräisin olevan päärakennuksen ruokasalin katto on koottu erilevyisistä lankuista. Lankut on isketty kiinni sepän takomilla järeillä nauloilla. (Kuva Emil Bobyrev)

200 vuotta suunnitelmallista metsätaloutta

Pekkalan kartanon historia juontaa juurensa 1500-luvulle. Tuolloin Hämeeseen, Näsijärven rannalle saapui Pekka-alkuisella nimellä varustettu savolaisisäntä, joka vei rajapyykin niin pitkälle perämetsään kuin kehtasi.

Pekkalan metsissä käytiin aluksi läpi perinteinen suomalainen kehityskulku: metsänraivausta, kaskeamista ja tervanpolttoa. Nykyisen suvun omistuksessa kartano on ollut 1700-luvun puolivälistä lähtien.

”Ensimmäiset linja- tai viipalehakkuut suunniteltiin jo 1800-luvun alkupuoliskolla, ellei aiemmin”, Hackman kertoo.

Linjahakkuissa esimerkiksi kartanon torpan metsät viipaloitiin kartalla viivoittimella. Vuosi kerrallaan hakattiin yksi viivojen väli.

Kartanon metsänhoitoa historian saatossa suunnitelleista asiantuntijoista tunnetuin lienee Anders Benjamin Helander. Hän vastasi Pekkalan metsistä 1920-luvulla kartanon isännän Alexander Aminoffin tultua surmatuksi sisällissodassa.

Metsävaikuttajana uran luonut Helander oli mukana myös Pekkalan kartanon lähellä sijaitsevan Hyytiälän metsäntiedeaseman alkutaipaleella.

Rakennuspuussa hiili säilyy

Viimeisimmät 30 vuotta Pekkalan metsien hoitosuunnitelma on tehty yhdessä Metsäliiton kanssa. Metsäliitto Osuuskunta on Metsä Groupin emoyhtiö.

Tämä kartanon nykyinen metsänhoitomalli on seurausta 1980-luvulla käynnistyneestä muutoksesta. Työläs paperinen hoitosuunnitelma vaihtui tietokoneella päivittyvään. Tilalla oli vielä 1980-luvulla oma metsätyöryhmänsä, nykyisin metsätyöt on ulkoistettu.

Seuraava metsiä koskeva merkittävä muutos on jo ovella, Marcus Hackman näkee. Se on ilmastonmuutos.

”Ilmaston kannalta tukkipuun kasvatus on paras mahdollinen toimenpide.”

Julkinen keskustelu metsien hiilensidonnasta kummastuttaa Hackmania. Siihen ei tunnu tulevan tolkkua.

”Asia on selkeä siinä mielessä, että hiiltä sitoutuu metsään sen kasvaessa.”

Pekkalan kartanon omalla raamisahalla sahataan läpimitaltaan suurikokoisia runkoja ja erikoisempiakin puulajeja. Markus Hackmanin kädessä pihlajalankku. (Kuva Emil Bobyrev)

Jossain vaiheessa kasvu hidastuu. Siinä vaiheessa puut on hyvä korjata pois, sahata laudoiksi ja laittaa puurakennuksia pystyyn, Hackman sanoo.

”Puu menee aina hyvään käyttötarkoitukseen, kun se käytetään rakentamiseen. Silloin puun sitoma hiili pysyy pitkään poissa ilmakehästä.”

Suomen tämän hetken puun käyttöä on kuitenkin arvosteltu ilmaston kannalta siitä, että pääosa puuraaka-aineesta menee lyhytikäisten tuotteiden valmistukseen tai polttoon.

Järeitä runkoja omalle sahalle

Metsäyhtiöt ovat Hackmanin mukaan heränneet ilmastonmuutoksen edellyttämiin toimiin vasta hiljattain. Metsiin suositellaan nyt enemmän lehtipuiden istuttamista.

Myös havupuutaimikkoihin halutaan suurempaa luontaista lehtipuuosuutta. Useampi puulaji hajauttaa muutoksen tuomia riskejä.

”Ilmastotoimilla on nähdäkseni kiire. Asioita tapahtuu sitä vauhtia”, Hackman sanoo.

Pekkalan kartanon metsistä suuri osa on kuivilla hiekkakangasmailla kasvavia männiköitä. Männylle ei ole kyseiselle kasvupaikalle kilpailukykyistä puulajivaihtoehtoa.

Hackman kertoo istuttaneensa sopiviin paikkoihin tervaleppiä ja lehtikuusta, joka on kartanon metsissä tuttu puulaji jo vuosisadan takaa. Metsäyhtiöt ovat kuitenkin olleet nihkeitä jalostamaan erikoisempia puulajeja, joten osin siksi Pekkalassa on ryhdytty itse sahaamaan lehtikuusia ja muita erityisen järeitä tukkirunkoja.

Marcus Hackmanin isän Patrick Hackmanin perustama Pekkalan palvelusaha on sahannut myös lähiseudun asukkaiden kookkaita tukkirunkoja, joita kertyy etenkin pihapuiden kaadoista.

”Ehkä siinä on tunnetta pelissä, kun pihalta kaadetaan muutama vanha puu. Niistä halutaan itselle lautaa ja lankkua”, Marcus Hackman kertoo.

Puuta kuluu korjausrakentamiseen

Jos historia on läsnä kartanon päärakennuksen sisällä, on se sitä myös pihamaalla. Menneestä kartanoelämästä kertovat lukuisat vanhat hirsi- ja kivirakennukset, melkein kuin ulkoilmamuseossa.

”Melkein joka vuosi pitäisi uusia jokin katto.”

Omista metsistä saatava puu on perinteisesti ollut tärkeässä roolissa rakennusten kunnossapidossa. Kartanon pihapiirin tuorein kunnostushanke on vanha pirttirakennuksen, renkituvan korjaus.

Rakennus toimi aikoinaan kartanon päivittäistoimien keskuksena ja tilan olohuoneena. Siellä jaettiin työt ja juhlittiin juhlat. Hirsirakennus oikaistiin, perustusta uudistettiin ja alimpia hirsikerroksia paikattiin oman metsän puista käsin veistetyillä hirsillä.

Kyseisen kaltainen käsityö oli arkipäivää silloin, kun Pekkalan kartanon merkitys lähiympäristölle oli suurimmillaan. Marcus Hackmanin mukaan ihmismäärällä mitattuna tuo aika oli 1900-luvun alussa, jolloin kartanon pihapiirissä asui alun kolmattasataa henkilöä.

Maanomistaja osallistuu kunnalliselämään

Työllistämisen ohella kartano ja kartanon isännät ovat vaikuttaneet aikojen saatossa monin tavoin Ruoveden kehitykseen. Pekkalalla on ollut osuutensa niin Ruoveden kirkon rakentamisessa kuin esimerkiksi aikoinaan sähkö- ja puhelinyhtiöiden perustamisessa.

Myös Marcus Hackman osallistuu Ruoveden kunnallispolitiikkaan. Siellä keskustelua hallitsee tällä hetkellä sosiaali- ja terveysuudistus eli sote.

Piharakennuksen tornissa oleva vellikello sai soida 1900-luvun alussa, jolloin kartanon piirissä asui useampi sata ihmistä. (Kuva Emil Bobyrev)

Sote-palveluiden siirtyminen Pirkanmaan hyvinvointialueen vastuulle kaventaa kuntapoliitikkojen päätäntävaltaa, mutta samalla kunnan kuormitus vähenee.

”Ruoveden tyyppiselle pienelle kunnalle sote-uudistus on hyvä asia. Taakka siirtyy isommalle ryhmälle, koko Pirkanmaalle. Uskon, että sote-palvelut säilyvät täällä riittävinä jatkossa.”

Siikaneva suoluonnon säilyttäjänä

Ruovesi ja Pohjois-Pirkanmaa ovat rikasta seutua niin kulttuurihistorian kuin luonnon osalta. Ruoveden maisemia on ikuistanut tauluihinsa muun muassa Akseli Gallén-Kallela.

Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin on puolestaan tallennettu Etelä-Suomen erämaamaisimpia metsämaita. Myös Pekkalan kartanon maita on pitkän talouskäyttöhistorian vastapainoksi suojeltu.

Osa läheistä Siikanevan suota suojeltiin vuonna 1971 kartanon silloisen isännän Patrick Hackmanin aloitteesta.

Nykyään Siikaneva – Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue – on myös seudun tunnetuin suojelusuo.

”Suo suojeltiin ilman korvauksia. Ei niitä siihen aikaan kai osattu ajatellakaan”, Marcus Hackman sanoo.

Siikanevalta löytyy myös ensimmäinen vuonna 1923 käyttöön otetun luonnonsuojelulain rauhoittama kohde: siirtolohkare Ollinkivi.

Zacharias Topeliuksen kirjaaman kertomuksen mukaan senaikaisen maantien varrella sijainnut Ollinkivi odottaa aikaansa ja on kerran vyöryvä tiellä kulkevan maanpetturin päälle.

Marcus Hackman

  • Ruovedellä, Näsijärven rannalla sijaitsevan Pekkalan kartanon isäntä
  • 63-vuotias
  • Opiskellut Helsingin yliopistossa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.
  • Kartanon piirissä asuu kolme sukupolvea.
  • Harrastaa muun muassa hirvenmetsästystä.

Marcus Hackmanin vinkit

1. Metsänkasvatuksessa ilmastoteko on pyrkiä tukkipuun kasvatukseen.

2. Istuttaminen on talousmielessä paras uudistamismenetelmä, kun ajatellaan metsän koko kiertoaikaa. Istutusmetsän päätehakkuu koittaa jopa 10 vuotta kylvömetsää aiemmin.

3. Metsäautotiestön luomat rajapinnat lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut