Metsätilayhtymämme kuviot Kiuruvedellä koostuvat pääosin turvepohjaisesta maastosta. Männyt, josta kookkaimmat tavoittelevat jo tukkipuun kokoa, ovat kasvaneet yli 50 vuotta.

Kuviot harvennettiin hankintahakkuilla vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Seuraavina parina vuotena männyt pystykarsittiin, mihin silloin sai vielä kemeratukea.

Kesällä 2013 yhteensä reilun 30 hehtaarin kuviot lannoitettiin rakeisella tuhkalla, joka levitettiin helikopterilla. Ajatuksena oli, että sitten voikin jo jäädä odottelemaan arvopuun kasvua kaikessa rauhassa.

Pian kuitenkin huomasimme, että tuhkalannoitus on tehonnut myös hieskoivuvesakon kasvuun todella hyvin. Mäntyjen latvukset ovat tummemman vihreitä kuin ennen lannoitusta, joten kasvu lienee kiihtynyt myös niillä, vaikka silmin sitä on vaikea todeta.

Vesakkoa oli noussut etenkin ojapakoille ja ajourille. Niissä ajokoneen telat olivat rikkoneet turpeen pintaa, vaikka hankintapuut ajettiinkin talvella.

Edessä oli ennakkoraivuu, sillä vesakot on syytä poistaa ennen lähivuosina tehtävää kakkosharvennusta.

Putkihuivi kaulaan

Tempaisimme veljeni Anssi Komulaisen kanssa raivaussahat käyntiin kesäkuun puolenvälin jälkeen. Kun alikasvosvesakko ei ole vielä ennättänyt järeytyä, koivua, pihlajaa ja pajua kaatuu pyyhkäisemällä raivurin terällä laajaa liikettä. Valmista tuli toista hehtaaria päivässä.

Aukeille ojapakoille – minne vesakko joka tapauksessa palaa muutamassa vuodessa – jätimme harvakseltaan hyvälaatuisia koivuja kasvamaan ja hillitsemään vesakon kehitystä. Ne eivät haittaa hakkuukonetta.

Suomaastossa raivatessa ei tarvitse varoa kiviä, joten kannot jätimme mahdollisimman lyhyiksi. Mikään ei ole niin hankalaa liikkua jalkapatikassa kuin 30 sentin pitkään kantoon raivattu kuvio. Ojiin kaatuneet vesat nakkelimme pois. Paljon näkee urakkamiesten raivausjälkeä, joissa ojapakoilla kasvava puusto on kaadettu ojiin tukkimaan veden kulkua ja samalla nopeutettu niiden umpeenkasvua.

Oman lisänsä työhön toivat tämän kesän sankat hyönteispilvet. Hyttysten, eli savolaisittain itikoiden, kanssa tässä työssä pärjää ilman karkotteita tai hermomyrkkyjä, koska raivaussahan pakokaasu pitää ne riittävällä etäisyydellä. Mäkäröihin tämä ei päde. Paljas iho oli hetkessä punaisella vereslihalla.

Putkihuivi auttoi. Sen voi nostaa kaulalta takaa suojaamaan myös pään aluetta. Onneksi mäkärähyökkäykset laantuvat kesän edetessä.

Syksyyn mennessä pitäisi vesakko olla näillä turvekuvioilla lannistettuna – ainakin vähäksi aikaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.