Presidentti Donald Trumpin hallinto pyrkii vähentämään sahatavaran tuontiriippuvuutta Kanadasta ja Euroopasta avaamalla liittovaltion metsiä hakkuille.
Liittovaltio omistaa 30 prosenttia maan metsäalasta. Suurin osa omistuksista sijaitsee läntisissä osavaltioissa Washingtonissa, Oregonissa, Kaliforniassa, Idahossa ja Montanassa. Metsistä vain 35 prosenttia on hakkuukäytössä.
Yhdysvaltojen länsiosan puuta jalostavan teollisuuden yhdistys American Forest Resource Council on hehkuttanut vahvaa tukeaan Trumpin asetuksille. Metsäteollisuutta analysoivan ResourceWisen johtava saha-asiantuntija Håkan Ekström luettelee useita käytännön ongelmia.
”Todellisuus on mutkikkaampi. Metsätalouden osaajien väheneminen, lainsäädännölliset haasteet, työvoiman niukkuus, infrastruktuurin rajoitteet ja puuttuvat kannustimet yksityisiin investointeihin tekevät siitä epärealistisen polun sahatavaran tuonnin vähentämiseksi”, Ekström sanoo.
Kriittisiä puutteita hallinnossa
Hakkuut vähenivät merkittävästi jo presidentti Clintonin hallinnon aikana, mikä johti metsätalouden osaamisen vähenemiseen liittovaltion metsiä hallinnoivassa Forest Service -virastossa eli Yhdysvaltojen Metsähallituksessa.
Ekströmin mukaan Forest Servicellä on kriittisiä puutteita metsänhoidossa, ympäristövastuullisessa korjuussa, teiden rakentamisessa, puunmyynneissä ja puumarkkinoiden tuntemuksessa.
”Tämän tietämyksen uudelleenrakentaminen olisi pitkä ja hintava prosessi. Vaatisi vuosien koulutuksen ja rekrytoinnit ennen kuin virasto pystyisi hallitsemaan hakkuiden lisäystä isommassa mitassa.”
Liittovaltion ehdottamat hakkuut kohtaisivat todennäköisesti pitkiä oikeustaisteluita ympäristöjärjestöjen kanssa.
”Nämä oikeusjutut voivat viivästää tai täysin estää hakkuut. On pitkä ja epävarma yritys ennen kuin ensimmäinenkään tukki saavuttaa teollisuuspaikan.”
Puuttuvaa työvoimaa sekä investointiuskallusta
Puuta käyttävä teollisuus on jo muutenkin kohdannut vakavia puutteita työvoiman saatavuudessa. Se koskee niin korjuuta, kuljetusta, teiden rakentamista kuin tehdastyöntekijöitä.
Sahateollisuuden pyrkimykset houkutella nuorempia työntekijöitä ovat onnistuneet vain rajallisesti. Lisäksi kiristyvä maahanmuuttopolitiikka ja paperittomien siirtolaisten maastapoistaminen lisäävät työvoimaniukkuutta koko toimitusketjussa.
Menneiden parinkymmenen vuoden aikana liittovaltion metsiin tukeutuneita sahoja on suljettu Kaskadi-vuorten itäpuolella. Mikäli hakkuita lisätään, kuljetus lähimmälle tehtaalle on pitkä ja hintava.
Liittovaltion metsien korjuumäärien kasvattamisen kannalta yksityiset investoinnit sahateollisuuteen ovat oleellisia.
”Ilman ennustettavaa politiikkaa, korjuuyritykset ja investoijat tuskin laittavat resurssejaan toimintojen laajentamiseen.”
Vaikka pyrkimys on, että Yhdysvallat ei enää tarvitse kanadalaista sahatavaraa, niin todellisuudessa tuontia Kanadasta ja Euroopasta edelleen tarvitaan.
Lisää aiheesta: Trump ja sahatavaratullit – taustalla pitkäaikainen polkumyyntikiista
Lisää aiheesta: Finnharvest korjaa nyt myrskypuita Floridassa, ”Tämä on valtava markkina-alue”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään