Suomessa luonnon virkistyskäyttö on ikiaikainen oikeus. Jos on halunnut mennä marjaan, metsään tai kalalle, se on ollut kaikille kansalaisille mahdollista ilman isompia kommervenkkeja tai rahanmenoa.

Perinteisesti suomalainen metsästäjä onkin ollut nihkeä maksamaan harrastuksestaan. Jahtiin ainakin pitäisi päästä puoli-ilmaiseksi eikä varusteisiinkaan haluttaisi uhrata pitkiä pennejä.
Syksyllä 2015 käynnistyi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen yhteishanke, jossa selvitetään riistatalouden synnyttämää yhteiskunnallista hyvinvointia.

Harrastuksesta opittu maksamaan

Ensimmäisiä puraisuja tutkimuksesta on jo saatu maistiaisiksi. Tutkijat Jani Pellikka, Artti Juutinen ja Päivi Eskelinen julkaisivat esiselvityksen riistatalouden hyvinvointivaikutuksista (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, 22/2016).

Lopputulos oli, että riistatalous säteilee terveyttä ja rahaa. Vaurautta on kuitenkin vaikea rajata koskemaan esimerkiksi vain metsästyksestä saatua hyötyä.

”Metsästäjien rahankäytön kokonaistaloudellisia vaikutuksia on mahdotonta arvioida täsmällisesti, koska rahankäyttötietoja ei ole saatavissa riittävän yksityiskohtaisesti eriteltynä”, selvityksessä todetaan.

Tutkijoiden mukaan metsästyskulutus on lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alkupuolen tasosta. Merkittävin muutos on tapahtunut metsästäjien rahankäytössä varusteisiin, matkustamiseen ja palveluista maksamiseen. Keskimäärin suomalainen metsästäjä laittoi harrastukseensa rahaa 950 euroa vuonna 2008. Sittemmin kulutus on kasvanut.

Vaikutukset talouteen ovat 279–359 miljoonaa euroa vuodessa, työllisyyteen puolestaan 2 245–2 986 henkilötyövuotta.

Halu satsata metsästysharrastukseen onkin hiljalleen reipastumassa. Väki on muuttanut maaseudulta kaupunkeihin, jolloin myös harrastuksista on opittu maksamaan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.