MTK:n teettämän Metsätutka-kyselyn mukaan joka neljännen maanomistajan mailla on luonnon monimuotoisuudeltaan arvokas kohde. Näistä 80 prosenttia maanomistaja on rajannut itse hakkuiden ulkopuolelle ilman valtion tukea. Myös esimerkiksi metsäfirmojen monimuotoisuutta lisääviin hoitomalleihin sitoutuessaan maanomistaja maksaa leijonanosan.

Metsänomistajat kyllä välittävät luonnosta, mutta kohtuus pitää olla. Luonnonsuojelulakiin tulisi saada vastaava enimmäishaitan kynnys kuin metsälaissa. Kaikkien maanomistajien on oltava tasavertaisessa asemassa metsien sijaintikunnasta riippumatta. Tällä hetkellä tuntuu, että alueel­lisilla ely-keskuksilla on omat tulkintansa ja päätöksissä haiskahtaa Natura.

Myös metsäfirmojen on syytä osallistua. Firmojen pikainen suostumus ympäristöministerin toiveeseen jättää 30 metrin sijaan 50 metrin suojavyöhyke raakkupurojen varsille on oiva esimerkki harmaasta suojelusta. Sadan metrin matkalla suojavyöhykkeiden alle voi jäädä hehtaarin verran metsää ja puita jopa 20 000 euron arvosta. Laki ei tällaista vaadi. Kuka sen maksaa?

Lisää aiheesta: Suojavyöhykkeelle lisää leveyttä – kanahaukan pesälle yli kymppitonnin hintalappu

Lisää aiheesta: Viiden vuoden puukauppajumi

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.