Metsäyhtiöiden tulosjulkistusten yhteydessä esille on nostettu jälleen puuraaka-aineen kustannukset Suomessa. Lokakuun lopulla tuloksensa julkistaneen UPM:n italialainen toimitusjohtaja Massimo Reynaudo totesi, että ”Suomessa puukustannukset ovat nousseet kestämättömälle tasolle”.

Kuitupuun hinta on noussut muutaman viime vuoden aikana tuntuvasti, koska Venäjältä ei virtaa enää puuta kotimaisten tuotantolaitosten halvan puuhuollon turvaamiseksi.

Työnjälki mielessä

Samaan aikaan kun Massimo voivotteli puukustannuksia, lopettelin omassa metsässä vapaajaksoni omatoimihakkuita.

Oma puunkorjuuni tapahtuu 1970-luvun kalustolla, eli takapotkutraktorilla sekä kuormaimella varustetulla metsäkärryllä. Tehokkuudella ei voi kehuskella, mutta monelle metsänomistajalle hankintahakkuu tarkoittaa edelleen moottorisahan ja maataloustraktorikaluston yhdistämistä. Tärkeintä ei ole tuottavuus vaan työjälki ja tulevaisuuden tuotto-odotukset.

Jos kalusto pelasi ja metsuri oli iskussa, syksyisen työpäivän aikana sain keploteltua tien varteen kärrykuorman, noin viisi kiintokuutiota puuta.

Kun puita on kasvattanut vuosikymmeniä ja toimittaa ne itse tien varteen, tuntuisi mukavalle, jos työstä ja puista saisi asiallisen korvauksen. Ainakaan allekirjoittaneen työtahdilla siihen ei ole nykyisilläkään kuitupuun hinnoilla mahdollisuutta.

Kantohintaa ei jää senttiäkään

Jos hankintahakkuutyöllä pitäisi tulla toimeen metsätalousyrittäjänä, voisi metsurityön tuntihinnaksi laskea maltilliset 30 euroa tunnilta. Vanhan traktorin ja metsäkärryn kanssa puita ajaessa yhdistelmän tuntihinta voisi olla esimerkiksi 50 euroa tunnilta.

Päivän aikana minulle kertyi metsurityötunteja noin viisi ja traktorityötunteja kaksi. Yhteensä metsätalousyrittäjän pitäisi saada hommasta työtuloa siis 5 h x 30 € + 2 h x 50 €, eli 250 euroa.

Hankintakuitupuusta maksetaan tällä hetkellä noin viisikymmentä euroa tien varressa, joten viiden kuution puukuormalla voi juuri ja juuri kattaa hankintatyön kustannukset. Kantohintaa ei puulle tosin jää vielä senttiäkään.

Kuten todettua, korjuumenetelmäni tai sen tehokkuus eivät ole nykypäivää, joten laskelmaa voi syystä kritisoida populismiksi. Se antaa silti suuntaa tasosta, jolla kuitupuun hinta puuntuottajan näkökulmasta todellisuudessa on.

Tehtaita menee kiinni

Kuitupuun hinta ei ole Suomessa kestämättömällä tasolla, vaikka Massimo niin väittää. Sen sijaan yhtiöiden ongelma on, että puuta ei Suomesta enää irtoa nykyisille tuotantolaitoksille tarvittavaa määrää, vaikka hintoja nostettaisiin loputtomasti.

Firmojen metsäpäälliköt ovat taistelleet asian kanssa jo muutaman vuoden, ja nyt se on ymmärretty myös pääjohtajaportaassa. Tehtaiden sulkemisia ja erilaisia fuusioita nähdään epäilemättä lisää.

Metsänomistajan kannalta on hyvä, että puun kysyntää ja hintaa ylläpitää todennäköisesti vielä pitkään puun energiakäyttö.

Itsekin korvaan puillani lämmitykseen käytettävää sähköä. Jos puukuution energiasta saa keskuslämmityskattilassa 70 prosenttia talteen, tarkoittaa se noin 1 400 kilowattituntia energiaa. Sähkölaskussa se olisi taloudessamme noin 260 euron kustannus. Verrattuna kuitupuun viidenkymmenen euron tienvarsihintaan, kestävät kalikkani vielä aika monta käpälöintikertaa 30 euron tuntitaksalla, ja puulämmittäminen on silti kannattavaa. Sama taitaa päteä yhä useammin myös isommassa mittakaavassa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.