Luonnonvarakeskuksen (Luke) edeltäjät Maatalouden Tutkimuskeskus ja Metsäntutkimuslaitos saivat 1990-luvun loppupuolella tehtäväkseen inventoida Suomen kasvihuonekaasupäästöjä ja nieluja.
Iso joukko maan ansioituneimpia maa- ja metsätieteilijöitä on kohta kolmekymmentä vuotta kehittänyt kasvihuonekaasuinventaariota ja luonut laskentamalleja, joilla maankäyttösektorin päästöjä lasketaan.
Näyttää siltä, että tekemistä riittää vielä, jos Tilastokeskusta on uskominen. Sen laatiman kokonaisepävarmuusanalyysin mukaan metsät voivat olla hiilinielu tai päästölähde.
Eli sama selkosavoksi:
Suattaahan se olla niinnii, vuan voehan se olla muullae laella…
Politiikkasuosituksia
Suomen ilmastopaneelia kasvihuonekaasuinventaarion hataruus ei näytä haittaavan. Heille ilmastonmuutos on ja pysyy perusteena vaatia metsänhakkuiden rajoittamista.
Puhtaasti tieteeseen tukeutuvaksi toimijaksi ilmastopaneeli ohittaa tieteellisen kritiikin rohkeasti.
”Laskelmissa käytetyt aineistot ovat järkyttävän huonot. Niiden perusteella on hyvin vaikea saada luotettavia tuloksia. Tyhjästä on paha nyhjäistä”, lausui tutkimusprofessori Annika Kangas Metsälehdelle. Kangas selvittää kasvihuonekaasuinventaarion perusteita maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta.
Pääkirjoitustoimittaja Vesa Kärkkäinen kuvasi asetelman hykerryttävästi Savon Sanomien kolumnissaan.
”Olen nähnyt videopätkän, jossa mies on istahtamassa tuolille, mutta joku vetää juuri ennen istuutumista tuolin pois. Katsoja odottaa, että nyt käy huonosti ja pahaa aavistamaton heppu rämähtää lattialle. Yllättäen niin ei käykään, vaan hän istuu kuin tuolia ei olisi otettukaan alta pois.
Luulisi, ettei tuollaisia temppuja oikeasti tapahdu arjen ihmisten maailmassa. Yllätys, yllätys, kyllä tapahtuu. Tuorein esimerkki on tiistailta. Savon Sanomien takasivulla oli juttu, jossa Suomen ilmastopaneelin kellokkaat selostivat, miten Suomessa hakataan liikaa metsää ja se uhkaa hiilineutraaliustavoitetta.”
Ilmastopaneeli on valtioneuvoston asettama tiedepaneeli, joka on päätöksentekoa tukeva riippumaton monitieteinen asiantuntijaelin. Sen tehtävänä on koota ja välittää tutkimustietoa sekä antaa politiikkasuosituksia, määriteltiin valtioneuvoston kanslian julkaisussa 3:2024.
Politiikkasuosituksia – siis vaatimuksia metsänhakkuiden rajoittamiseksi – on jaeltu säästelemättä, mutta kuinkahan tarkkaan kaikki asiaa tarkentava tutkimustieto on mahdettu välittää.
Esimerkiksi ensi viikon Metsälehti Makasiinissa kerrotaan Nasan satelliittimittauksista, joiden mukaan Suomi on kokonaisuudessaan vahva hiilinielu.
Hyljeksivätkö asiakkaat Suomen puunjalosteita?
Vaatimuksia hakkuiden vähentämisestä on perinteisesti perusteltu Suomea uhkaavalla miljardien eurojen laskulla, joka seuraa, kun Suomi joutuu ostamaan päästökiintiöitä paremmin asiansa hoitaneilta EU-mailta.
Tämä bluffi paljastui viime talvena. Korvaavia nieluja ei ole saatavilla. Tämän myönsi myös Ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä Metsälehdelle.
”Politiikkasuositusten” antamista käänne ei hillinnyt. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä ja varapuheenjohtaja Raisa Mäkipää toistivat vaatimuksensa hakkuiden rajoittamisesta.
Perusteluissa ei enää puhuttu miljardeista, vaan vastuullisuudesta:
”Osa metsäteollisuuden asiakkaista ei halua puuta päästöjä aiheuttavalta alueelta…”, Seppälä ja Mäkipää kirjoittivat.
Tämä siis riippumattoman, monitieteisen asiantuntijaelimen nimissä lausuttuna. Kiinnostaisi tietää, millaisen tieteellisen prosessin tuloksena tieto ostajien nirsoilusta on saatu – veikkaan, että turvemaiden päästömallitkin ovat vankemalla pohjalla kuin yllä lausuttu.
Ainakaan Metsä Groupissa, Metsäteollisuus ry:ssä, Sahateollisuus ry:ssä saati MTK:n metsäjohdossa tällaista väittämää ei tunnistettu.
”Asiakkaamme eivät ole olleet kiinnostuneet hiilinieluista”, kertoi Sahateollisuus ry:n puheenjohtaja Matti Kylävainio.
”Ei ole viitteitä. Puutuotteiden globaaleilla markkinoilla metsäsertifioinnilla (FSC ja PEFC) on ratkaiseva merkitys”, totesi puolestaan Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.
Jos ei tietäisi, että ilmastopaneeli on riippumaton monitieteinen asiantuntijaelin, voisi helposti harhautua luulemaan, että se on ympäristöjärjestö muiden joukossa.
Kirjoittaja on Metsälehden toimittaja.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään