”Tuo on vähän sama kuin kysyisit pääministeriltä, miten Suomi voi”, sanoo Tapion luonto- ja ympäristöasioiden johtava asiantuntija Lauri Saaristo. Olen juuri kysynyt häneltä, miten Suomen metsäluonto voi.

Saaristo tarkentaa, ettei vertaa itseään pääministeriin, vaan tarkoittaa sitä, että Suomen metsäluonto on yhtä moniulotteinen asia kuin Suomen valtio: puustoisia luontotyyppejä löytyy niin metsistä, soilta, rannoilta, kallioilta kuin perinneympäristöistäkin ja vajaa puolet Suomen noin 40 000 eliölajista elää metsissä.

”Kysymykseen ei oikein voi vastata neutraalisti. Tietyt asiat menevät hyvin ja tietyissä asioissa on korjattavaa. Näin on elämässä yleensäkin – metsät eivät tee tästä poikkeusta. Jos joku sanoo, että metsäluonnolla menee hyvin tai huonosti, taustalla on usein jokin agenda. Itse en koe tällaista kiteyttämistä järkeväksi.”

Muotoillaan kysymys toisin. Meneekö Suomen metsäluonnolla paremmin vai huonommin kuin aiemmin?

”Onneksi on asioita, joiden voidaan todeta menevän paremmin. Esimerkiksi haavan osalta tilanne on parantunut ja paranee koko ajan. Monilla haavalla elävillä, aiemmin uhanalaisilla kovakuoriaislajeilla menee nyt aiempaa paremmin.”

Huolestuttaviakin kehityssuuntia kuitenkin on. Esimerkiksi vanhoilla puilla kasvavien, hitaasti leviävien uhanalaisten jäkälien tilanne on huonontunut. Saaristo on huolissaan myös metsälintujen tilanteesta.

”Esimerkiksi hömötiainen on ollut paljon esillä. Se on sellainen laji, jota tuskin kukaan haluaa menettää.”

Metsäluonnon tilaa pohtiessa tulee herkästi kiusaus verrata Suomea muihin maihin. Saariston mukaan se on vaikeaa. Suomea voi verrata lähinnä Ruotsiin, ja siellä tilanne on pitkälti samanlainen kuin Suomessa.

”Kun mennään eri kasvillisuusvyöhykkeille, asiat muuttuvat hyvin erilaisiksi. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa alkuperäinen luonto on pitkälti hävinnyt jo kauan sitten.”

Kun otetaan huomioon, että Suomessakin metsiä on käytetty jo satoja vuosia, voidaan Saariston mukaan kuitenkin todeta, että tilanne on melko hyvä.

”Uhanalaisuusarvioinneissa mukana olleista noin 10 000 metsälajista noin 7 000 on luokiteltu elinvoimaisiksi. Tilanne voisi olla paljon huonompikin.”

Talousmetsillä merkitystä

Saaristo on työskennellyt talousmetsien luonnonhoidon parissa parisenkymmentä vuotta. Hän vetää talousmetsien luonnonhoitoon liittyviä valtakunnallisia kehittämishankkeita ja toimii niissä asiantuntijana.

Luonnonsuojelun ja metsien talouskäytön koetaan usein olevan ristiriidassa, mutta Saariston mukaan näin ei ole.

”Talousmetsäpuolella on niin paljon hehtaareja, että sillä, mitä siellä tapahtuu, on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle.”

On toki olemassa metsälajeja, jotka pärjäävät vain luonnontilaisissa metsissä, mutta Saariston mukaan suuri osa metsälajeista ­– uhanalaisistakin – pärjää myös talousmetsissä.

”Osa metsälajeista pysyy mukana ilman erityisiä toimenpiteitä, mutta kun metsänhoitoon yhdistetään luonnonhoito, pysyy mahdollisimman suuri osa lajistosta mukana.”

Talousmetsien luonnonhoidon perustason määrittelevät metsä- ja luonnonsuojelulait sekä metsäsertifiointi. Lakien mukaan sellaiset kohteet, joilla on erityisiä luontoarvoja, tulee rajata metsätalouden ulkopuolelle.

Metsäsertifiointi taas edellyttää muun muassa, että metsiin jätetään päätehakkuissa säästöpuita. Näin taataan, että talousmetsiin syntyy aikanaan myös lahopuuta.

Saariston mukaan monimuotoisuuden kannalta on merkitystä myös sillä, että metsänviljelyssä käytetään alueella luontaisesti kasvavia puita. Sen jälkeen on pitkälti metsänomistajan päätettävissä, haluaako hän panostaa luonnonhoitoon vielä lisää. Metsiin voi esimerkiksi halutessaan jättää niin tekopökkelöitä, riistatiheikköjä kuin lehtipuusekoitustakin. Lisäksi metsänsä voi suojella määräajaksi tai kokonaan esimerkiksi Metso-ohjelman kautta, ja erilaisiin luonnonhoitotöihin on saatavilla ympäristötukea.

Metsänomistajien käsissä

Lauri Saaristo on tyytyväinen luonnonhoidon keinovalikoimaan. Parantamisen varaa on hänen mukaansa erilaisten toimenpiteiden kohdentamisessa.

”Luonto- ja paikkatiedon saatavuus ja erilaiset aineistot, joiden avulla voidaan valita oikeat ratkaisut oikeisiin paikkoihin, kehittyvät koko ajan. Sitä tarvitaan metsän- ja luonnonhoidossa lisää.”

Parannettavaa löytyy myös toimintatavoista. Talousmetsien luonnonhoito on Saariston mielestä liikaa metsänomistajien aloitteellisuuden varassa. Metsäalan toimijoiden tulisi nykyistä säännönmukaisemmin ottaa luonnonhoidon keinot esiin esimerkiksi puukaupan yhteydessä.

Metsänomistajia Saaristo kehottaa tekemään luonnon hyväksi sellaisia päätöksiä, jotka ovat itselle helppoja.

”Monimuotoisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota nuorissa metsissä ja harvennuksissa. Se, että antaa siinä vaiheessa osan puista luonnolle, ei ole vielä kovin kallista. Tukkileimikossa päätös on jo vaikeampi.”

Taimikonhoitovaiheessa metsäluonnon monimuotoisuutta voi lisätä esimerkiksi jättämällä taimikkoon kasvamaan yhtä monta puulajia kuin siellä oli ennen taimikonhoitoa. Uudistusalalla taas voi jättää liian märät tai kuivat paikat uudistamatta.

”Siinä säästää omaakin vaivaa.”

Saariston mielestä on tärkeää, että metsänomistajat saavat itse päättää luonnonhoidon tason. Kaikkien ei tarvitse panostaa luonnonhoitoon vähimmäisvaatimuksia enemmän, sillä löytyy myös niitä, jotka panostavat muita enemmän.

”Kyselyissä reilu puolet metsänomistajista on yleensä valmis panostamaan suojeluun perustasoa enemmän. Se on ihan riittävä porukka.”

Luonnonhoitotoimia kannattaa hänen mukaansa myös pyrkiä tekemään sellaisilla kohteilla, joilla niistä on mahdollisimman paljon hyötyä.

”Jos metsässä ei ole mitään erityisarvoja ja se kasvaa hyvin, voi sen hyödyntää tehokkaaseen puuntuotantoon. Sellaisiakin alueita tarvitaan.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 1/2021.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.