Mitä korkeampi, sen parempi. Näin tiivistää tekopökkelöprojektin alustavat tulokset Luonnontieteellisen keskusmuseon lintututkija Heidi Björklund.

”Kannattaa tehdä korkeampia tekopökkelöitä ja paksummista puista. Hyvä pituus on esimerkiksi 4_5 metriä”, hän sanoo.

Björklund vetää Tekopöly-projektia, jossa selvitetään, millaiset metsälajit hyödyntävät tekopökkelöitä ja millainen on hyvä tekopökkelö. Lisäksi tavoitteena on selvittää, eroavatko tekopökkelöillä ja luonnonpökkelöillä viihtyvät lajit toisistaan.

Projektissa on tutkittu vuosina 2002–2018 hakatuilta harvennus- ja päätehakkuualoilta löytyneitä teko- ja luonnonpökkelöitä. Koealat sijaitsevat Finsilvan mailla, hakkuut on tehnyt Metsä Group.

Tekopökkelöiden toimivuutta testattiin projektissa kolmella lajiryhmällä: sienillä, linnuilla ja pölyttäjinä toimivilla pistiäisillä. Teko- ja luonnonpökkelöiden lajisto on Björklundin mukaan varsin samanlaista.

”Se tarkoittaa sitä, että tekopökkelöistä voi ajan mittaan tulla lahopuulajistolle sopivia.”

Teko- ja luonnonpökkelöiden sijainnilla näyttäisi sen sijaan olevan merkitystä. Esimerkiksi kimalaiset ja muut kukkien mettä ja siitepölyä tarvitsevat lajit näyttävät viihtyvän hyvin päätehakkuualojen pökkelöissä, kun taas muut myrkkypistiäiset näyttävät viihtyvän varjoisampien harvennusalojen pökkelöissä. Se tarkoittaa Björklundin mukaan sitä, että tekopökkelöitä kannattaa tehdä sekä harvennus- että päätehakkuissa.

Tutkituista lajeista varsinkin linnut näyttävät suosivan hakkuualojen reunoilla olevia teko- ja luonnonpökkelöitä. Sienien ja pistiäisten joukosta näyttää sen sijaan löytyvän myös sellaisia, jotka viihtyvät hakkuualojen keskellä olevissa pökkelöissä.

Kaikkiaan teko- ja luonnonpökkelöiltä löytyneet lajit ovat melko yleisiä lahopuun lajeja. Uhanalaisia, vanhojen metsien lahopuulajeja tekopökkelöt eivät vielä pystyssä ollessaan välttämättä hyödytä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.