Artikkelit

Talouspuustoa, hiilinieluja ja monimuotoista luontoa. Kun Suomen metsiltä halutaan monia asioita, myös metsänkäsittelymenetelmien on oltava monipuolisia.

Rämeiden maailma on moniulotteinen. Osa ojitusalueista on yllättävän viljavia, osalle kannattaa antaa vauhtia tuhkalannoituksella, osa jättää metsätalouden ulkopuolelle.

Raivaussahan voittokulku metsänhoidossa alkoi puoli vuosisataa sitten.

Matalammat ojat vähentäisivät kiintoainekuormitusta ja ovat usein myös puustolle riittäviä.

Ajourien keskimääräinen leveys on kasvanut samaan tahtiin kuin korjuukalusto. Ensiharvennuksissa valtaosa puusta kertyy ajourilta.

Perinteinen alaharvennus saa jatkossa haastajia, harvennusmenetelmät monipuolistuvat ja päätöksiä tehdään yhä enemmän puukohtaisesti, ennakoi Helsingin yliopiston professori Jori Uusitalo.

Harvennukset lisäävät metsistä saatavia tuloja, mutta yksinään ne eivät riitä takaamaan metsänkasvatuksen kannattavuutta.

Harvennuksen vaikutukset ovat harvan metsälajin kohdalla kovin yksiselitteisiä.

Monimuotoisuutta on helppo vaalia harvennushakkuissa, mutta totutut toimintamallit jarruttavat muutosta.

Tulevaisuudessa metsänhoito suunnitellaan ehkä virtuaalitodellisuudessa ja päätöksenteossa hyödynnetään peliteknologiaa. Sitä odotellessa metsävaratieto tarkentuu hakkuukoneiden keräämällä tiedolla.