Otaniemen teekkarikylän asukkaat ovat tottuneet monenlaiseen. Eivät ilmeisesti kuitenkaan hevosten kanssa työskenteleviin metsureihin, sen verran moni ohikulkija pysähtyy nappaamaan puunkorjuusta kuvan.

Otaniemen kappeli on rakennettu mäennyppylälle, jossa pieni ja monilajinen kaupunkimetsä ympäröi sitä. Tämänkään viheralueen vanhat kuuset eivät ole välttyneet kirjanpainajatuhoilta. Monet ovat täysin kuorettomia, joidenkin rungoista roikkuu kuorenriekaleita.

Näyn hätkähdyttävyyttä korostaa tieto siitä, että Otaniemen kappelissa ei ole alttaritaulua, vaan sen korvaa maisemaikkuna lähimetsään. Niinpä pahimpia tuhoja kärsineistä puista hankkiudutaan nyt eroon.

”Hevosmetsurien käyttöön päädyttiin, jotta maastoon tulisi mahdollisimman vähän vaurioita”, kertoo tekninen isännöitsijä Sanna Kuula Espoon seurakuntayhtymästä.

Vaikka kahdesta marraskuun hakkuupäivästä jälkimmäiselle on luvattu sateita, paikka jää paljon siistimmäksi kuin se jäisi koneellisen puunkorjuun jäljiltä.

Metsurit kantavat suurimmat oksat pois, ja seurakuntayhtymä tekee kohteelle oman loppusiivouksensa joko ennen lumien tuloa tai keväällä heti niiden sulettua.

Poikkeuksellisia kohteita

Metsuri Sami Lappalaiselle Otaniemen kappelin ympäristö on yksi erikoisimmasta paikoista, joissa hän on hevosten kanssa työskennellyt.

”Täällä töitä tehdään kaupungissa, keskellä asutusaluetta.”

Hän ja Tuomas Kaasalainen kaatavat, karsivat ja katkovat puita.

Ralf Sundvik ohjaa hevosia ja kokoaa rungot vaunuun. Hevoset vetävät kuorman mäkeä alas, autotien varteen. Siihen puut kasataan odottamaan kuorma-autoa, joka hakee ne myöhemmin haketettavaksi.

Lappalainen, Kaasalainen ja Sundvik työskentelevät alihankkijoina Åfeltin työhevoset Oy:lle, joka omistaa kohteella työskentelevät hevoset, Pläsin ja Bogasin.

”Hevoset metsävaunuvedossa sopivat kaikenlaisille kohteille: tätä ennen harvensimme männikköä Lapinkylässä, ja nyt kaadetaan tosi isoja runkoja”, Lappalainen sanoo.

Hevosten kanssa työskenteleminen eroaa tavallisesta metsurityöstä eniten kohteiden poikkeuk­sellisuuden takia. Hevoset tilataan paikalle yleensä silloin, kun hakkuu halutaan tehdä varoen ja jälkiä maastoon jättämättä.

Myös työturvallisuuteen on kiinnitettävä tavallista enemmän huomiota.

”Hevosten kanssa ei voi ottaa mitään riskejä. Puiden kaatosuunnat on katsottava hyvin tarkkaan. Myös ajo­urien on oltava hevosille sopivat. Esimerkiksi oksien alle ei saa jäädä piiloon monttuja, joissa ne voisivat katkoa jalkansa”, Kaasalainen kertoo.

Lupa 25 puun kaatoon

Espoon seurakuntayhtymä haki kaupungilta maisematyölupaa 33 kuusen kaatamiseen. Kaikissa niissä oli arboristien tekemän kartoituksen mukaan merkkejä kirjanpainajasta. Lupaprosessi kesti melkein vuoden, ja sen päätteeksi kaatolupa myönnettiin 25:lle pystyyn kuolleelle puulle.

Yksi selitys luvituksen hitaudelle on, että metsässä on tehty havaintoja liito-oravasta ja lepakkolajeista, joista pohjanlepakko on ollut runsaslukuisin.

Metsien käsittelyä harkitaan Otaniemessä tavallista tarkemmin myös siksi, että kaupunginosa Alvar Aallon suunnittelemine asemakaavoineen on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

”Pystyyn kuolleet puut ovat ennen muuta turvallisuusriski. Yksi kaatoluvan saaneista puista ehti kaatua myrskyssä juuri ennen kuin työt päästiin aloittamaan”, Sanna Kuula kertoo.

Otaniemen kappeli on suljettu tilapäisesti sisäilmaongelmien takia ja peruskorjauksen alkamista odotetaan.

Alkujaan vuonna 1957 valmistunut rakennus on arkkitehtipari Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema. Kappeli tuhoutui tulipalossa vuonna 1976, minkä jälkeen se rakennettiin uudestaan alkuperäisten piirustusten mukaan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.