”Oi että! Nämähän ovat kohta hakkuukypsiä!” Seppo Hassinen huudahtaa ilahtuneena.

Olemme saapuneet Tyrjänsaaren kylälle Ilomantsiin katsomaan, miten kesäkuussa istutetut taimet ovat selviytyneet kesän kuivuudesta. Varjoisampaan rinteeseen istutetut parivuotiaat kuusentaimet ovat kasvaneet vauhdilla ja kurkottavat terhakasti kohti taivasta. Myös parin hehtaarin kokoisen aukon aurinkoisempiin paikkoihin isketyt puolitoistavuotiaat männyntaimet voivat hyvin. Vain muutama taimi on ruskettunut.

Nopeasti vilkaistuna näyttää, ettei tammikuussa hakattua uudistusalaa olisi muokattu ollenkaan. Maasto on tasainen eikä kumpareita ja kuoppia näy. Lähempi tarkastelu paljastaa, että taimet on oikeaoppisesti istutettu muokkausjälkeen, mutta muokkausjälki on jotain muuta kuin tavanomaisen mätästyksen tai laikutuksen jäljiltä.

Hassinen on muokannut maan kehittelemällään täysin uudenlaisella koneella. Kaivinkoneeseen liitettävässä metsämaamuokkaimessa on useampi keskipakoisvoimalla pyörivä teräpala. Ne sekoittavat pyöriessään sammalen ja kivennäismaan 15–20 sentin syvyydeltä. Väliin ei jää sammalvaippaa kuten mätästyksessä eikä maahan synnyn koloja ja lämpäreitä.

”Tässä ideana on siisti jälki. Silloin ainakin, jos uudistusala on sellaisella paikalla, missä ihmisiä liikkuu, hehän kauhistelevat maanmuokkausta. Tässä metsämaa ei ole kuin keskityksen jäljiltä”, Hassinen toteaa.

Haaveena konepaja

Pienestä pojasta lähtien Hassinen on rakentanut puusta ja muovista kaiken näköistä. Legoja ei 1950-luvulla vielä ollut, joten hän teki itse puusta leikkitraktoreita ja muita leluja. Myöhemmin aikuisena mies on rassannut muun muassa itävaltalaisia Steyr-traktoreita.

Niin pitkään kuin Hassinen muistaa, hänen haaveenaan on ollut oma konepaja, jossa voisi rakentaa laitteita. Pienen mutkan kautta unelma toteutui vuonna 1989. Hassinen perusti veljensä kanssa Hassinen Veljekset Oy:n eli Havel Oy:n. Lapsuuden kotitilalla Ilomantsissa sijaitseva yritys valmistaa metsäkoneen letkuja niputtavia spiraalisuojia, metsäkoneiden telan kiristimiä, kantojyrsimiä sekä venetelineitä.

Ennen oman yrityksen perustamista Hassinen ehti ajaa ajokonetta kolmetoista ja motoa viisitoista vuotta isänsä jalan jäljissä. Koneen hytissä mieli raksutti koko ajan uusien ideoiden parissa. Hassinen esimerkiksi kehitti itselleen käsipumpun, millä öljyä saatiin helpommin lisättyä metsäkoneeseen. Tuolloin käsipumppuja ei vielä ollut kaupan. Myös metsäkoneen laipat mies teki itse. Käsintehdyt laipat olivat ensimmäinen tuote, millä Havel polkaistiin alkuun.

Lopullinen päätös konepajan perustamisesta syntyi asuntovaunussa työmailla Lieksan, Juuan ja Nurmeksen perukoilla.

”Rupesin miettimään, että mitä järkeä tässä on. Ei ole muuta tekemistä kuin kököttää asuntovaunussa. Muuta pitää kyllä löytyä. Sen jälkeen on työmatka ollut 40 metriä”, Hassinen naurahtaa.

Nykyään yritys työllistää kolmetoista henkeä ja myös Hassisen lapset Suvi ja Mika ovat löytäneet uransa perheyrityksestä. Tytär siirtyi toimitusjohtajaksi vuonna 2014 ja on hieman toppuutellut isänsä rönsyileviä ideoita. Virallisesti Hassinen on ollut eläkkeellä jo pari vuotta, mutta haastatteluaamunakin mies on istunut toimistolla puolikahdeksasta aamulla.

”Mitä muuta tekisin?” Hassinen to­teaa pilke silmäkulmassaan.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 15/2021.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.