Pelloillle 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla istutetut männyntaimet ovat kasvaneet pääosin huonolaatuisiksi räkämänniköiksi. Metsästä löytyy runkojen tyvilenkoutta, monivääryyttä, paksuja laho- ja poikaoksia. Voimaperäisesti viljelty peltomaa on laatumännikölle liian rehevä kasvupaikka.

Tämä on tilanne myös meidän metsätilayhtymämme yhteensä 16 peltohehtaarilla, jotka 1970-luvun puolivälissä metsitettiin männylle.

Olisiko kuusen istutus näillä hallanaroilla pelloilla toiminut paremmin? Reilun puolentoista hehtaarin kokeilun perusteella olisi, kun päällä on riittävästi suojuspuustoa.

Istutimme kuusentaimet puoleen tästä alueesta mätästyksen jälkeen vuonna 2007. Kun kuvion loppualankin istutusmännyt olivat valtaosaltaan huonolaatuisia, myös tämä alue istutettiin kuusentaimilla keväällä 2015, kuitenkin ilman maanmuokkausta.

Kymmenen vuotta sitten istutetut kuuset ovat viimeinkin äityneet kovaan kasvuun. Viimeisimmät vuosikasvaimet ovat reilusti yli puolimetrisiä, ja latvat tavoittelevat yli kolmen metrin pituutta.

Viimeksi istutettuja taimia joudutaan vielä muutama vuosi pelastamaan aluskasvillisuuden vallasta – tämä on elinehto täystiheälle taimikolle rehevällä kasvupaikalla. Päällä kasvanut suojuspuustomännikkö on taannut sen, että keväthallat eivät ole verottaneet taimien kasvua, kuten on käynyt avohakkuualojen taimille.

Ajourat vapaina taimista

Monitoimikonetta ei korjuuseen kannattanut päästää, kun suojuspuuston harvennus tuli tänä syksynä ajankohtaiseksi. Moottorisahatyönäkään savotassa ei ollut tavoitteena tehdä mahdollisimman paljon motteja päivässä, vaan huolellista ja mahdollisimman tarkkaa työtä taimivahinkoja välttäen.

Jo istutusvaiheessa oli tiedossa, että männikköä joudutaan lähivuosina harventamaan. Niinpä olimme ottaneet ajourien tarpeen huomioon jo tuolloin jättämällä ne vapaiksi taimista. Taimivapaat urat mahdollistivat suunnatut kaadot urastolle, jolloin vältyttiin latvusten alle murskaantuneilta taimilta.

Vaikka oksa tai päälle kaatunut runko pyyhkäisi jollakin kaadolla taimen kumoon, ovat ne tässä kehitysvaiheessa – pituus alle puoli metriä – sitkeitä. Vain muutama taimi menetettiin korjuuvaurion vuoksi.

Kaikkea suojuspuusta ei tällä savottakierroksella vielä poistettu kokonaan. Pystyyn jätettiin parhaimpia mänty- ja koivurunkoja odottamaan taimikon ensiharvennusta, joka siintelee jossakin 15 vuoden päässä.

Julkaistu Metsälehdessä 21/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.