Heinäkuisena aamupäivänä Lohjansaaren vanhan koulun pieni parkkipaikka on jo liki täynnä autoja. Tästä lähdetään Paavolan luontopolulle, joka houkuttaa ihmisiä erityisesti Suomen kauneimmaksi sanotun puun vuoksi.

Muutaman sadan metrin päässä pienellä kuusimetsän keskelle avautuvalla aukiolla näkyviin tulee tammi, joka todella voisi olla satukirjan sivulta.

Sen arvioidaan olevan noin 300-400 vuotta vanha. Rungon ympärysmitta on hiukan mittauskohdasta riippuen viitisen metriä ja korkeus noin kaksitoista.  Tilavuutta puussa on siten kuutiokaupalla.

Julkisuutta se sai vuonna 2014 Retkipaikka.fi-sivuston blogissa, jossa sen arveltiin olevan Suomen kaunein puu. Sittemmin useat lehdet ovat todenneet saman ja siitä on tullut suosittu kuvausaihe sosiaalisen median Instagram-kuvapalvelussa.

Kävijämäärän kasvun myötä paikalle on tehty pitkospuita, aukiota on avarrettu ja ympäröivää metsää harvennettu. Joidenkin mielestä se on pilannut salamyhkäisen tunnelman.

Havumetsiin tottuneelle näky on silti vaikuttava. Myös koko Paavolan luontopolun kiertäminen kannattaa, sillä sen varrella on suojeltu Paavolan tammikko, jossa kasvaa tammen lisäksi pähkinäpensaita ja metsälehmuksia.

Tammia 1500-luvulta?

Lisää satukirjamaisemia voi ihastella parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Lohjansaaresta. Raaseporin puolella Mustion linnan puistossa kasvaa tammien lisäksi runsaasti muitakin jalopuita.

Puutarhuri Sonja Holmin mukaan puiston suosituin nähtävyys on noin 150-vuotias  amurinkorkkipuu. Korkkipuuta ei tule sekoittaa Välimeren alueella kasvavaan korkkitammeen, josta saadaan raaka-ainetta luonnonkorkkeihin. Myös korkkipuu kasvattaa itselleen pehmeän kaarnan, mutta sitä ei pääsääntöisesti käytetä korkin raaka-aineena.

Korkkipuun vieressä aivan päärakennuksen edessä kasvaa myös valtava tammi, jonka iäksi Holm arvelee reippaat parisataa vuotta.

Mustion omistajaperheeseen kuuluva Christine Linder veikkaa, että alueelta löytyy vielä vanhempia tammia. Paikalla on ollut ruukki 1500-luvulta asti ja siksi Linder uskoo, että vanhojen ruukin työntekijöiden asuntojen luona puistoa vierustavan joen toisella puolella saattavat kasvaa Suomen vanhimmat tammet.

”Kaikilla näillä puilla on jokin tarina”, Linder sanoo ja viittaa juuri amurinkorkkipuuhun ja Amerikan jalopähkinäpuuhun, jotka on istuttanut Fridolf Linder 1800-luvun lopulla. Puiden alla on vietetty kihlajaisia tai niitä on istutettu vaikkapa luokkakokouksen kunniaksi.

Christine Linder itse on halunnut istuttaa puistoon pyökkejä, joita pohjoisimmillaan esiintyy luontaisesti Etelä-Ruotsissa. Mustion Suomen oloissa lämpimässä ja viljavassa puistossa ne ovat selviytyneet jo muutamia talvia.

Puisto vanhoinen jalopuineen on avoin vieralijoille ja siellä järjestetään myös opastettuja kierroksia.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.