O–ou, kuollut puu! Se on vietävä äkkiä pois metsästä ennen kuin se levittää tauteja ja tuholaisia. Vai levittääkö sittenkään?

Lahopuu on elintärkeää monelle metsälajille, mutta sitä on Suomen talousmetsissä vähänlaisesti. Jos koskemattomissa luonnonmetsissä lahoavaa järeää puuaineista on jopa 60–120 kuutiota hehtaarilla, talousmetsähehtaarilla lahopuuta on keskimäärin vain 4,3 kuutiota.

Metsäala on yrittänyt parantaa tilannetta 1990-luvulta alkaen. Nyt, kun selluteollisuuden buumi nostaa puunkäyttöä ja kuumentaa keskustelua hakkuiden kestävyydestä, lahoavat puunrungot on jälleen nostettu yhteisten talkoiden tavoitteeksi.

Säästöpuita ja tekopökkelöitä

Jo metsäsertifikaatit PEFC ja FSC edellyttävät, että hakkuissa ei kaadeta kaikkia puita. Metsään jätetyistä rungoista eli säästöpuista tulee hiljalleen lahopuuta.

Sertifiointikriteerien lisäksi metsäala pyrkii tällä hetkellä parantamaan metsäluonnon tilaa useilla erillisillä kampanjoilla.

Yksi hankkeista jalostui käytännön toimiksi joensuulaisen Harri Hakulisen edustaman perikunnan metsissä. Hakulinen ja hänen kanssaan puukaupan solminut Stora Enson puunostaja Saku Pirhonen päätyivät jättämään kuusi-mäntysekametsän hakkuussa keskimääräistä enemmän säästöpuita.

Taustalla on metsäteollisuusyritysten viime keväänä lanseeraama yhteinen lahopuutavoite. Lahopuuohjelman on tarkoitus näkyä muun muassa siinä, että puunostajat ottavat lahopuut ja esimerkiksi erikseen tehtävät tekopökkelöt entistä kuuluvammin puheeksi metsänomistajien kanssa puukauppaa solmittaessa.

Hakulinen ja Pirhonen esittelevät pohjoiskarjalaista säästöpuuryhmää, joka jää koskemattomaksi tulevassa hakkuussa. Puiden joukossa on jo muutama kuivanut kelo ja lahokoivu. Lisäksi hakkuussa säästyviin noin 50 runkoon kuuluu muun muassa kaksi suurta haapaa ja kuusi, jonka oksalla on iso linnunpesä.

Keskustelua puukauppaa solmittaessa

Lahopuussa koko merkitsee. Suuret lahopuut ovat luonnon kannalta tärkeimpiä. Niitä voi säästää parhaiten päätehakkuissa.

Oleellista on, että puunkorjuussa tai maanmuokkauksessa vältetään tuhoamasta vanhan metsän lahorunkoja ja hakkuualalle jätetään niin eläviä kuin kuolleita säästöpuita tulevaisuuden lahopuiksi.

Pohjois-Karjalassa toteutettavan hakkuun suunnittelu vaati puunostajalta eli Pirhoselta hieman enemmän vaivaa, mutta hän vaikuttaa tyytyväiseltä puukauppaan. Korjattavaa puuta kertyy runsaasti, noin 300 kuutiota hehtaarilta, vaikka metsään jätetäänkin aiempia käytäntöjä enemmän puuta.

Sertifiointikriteerit ylittävien säästöpuumäärien jättäminen on vapaaehtoista. Jokainen metsänomistaja päättää itse, paljonko haluaa lahopuuta lisätä.

”Metsänomistajat tarvitsevat esimerkkejä siitä, mitä lahopuiden lisääminen ja esimerkiksi tekopökkelöt tarkoittavat. Näin voidaan haudata vanhat ajatukset siitä, että säästöpuut lisäisivät hyönteistuhoja”, Pirhonen sanoo.

Pystykuivat suosiolla metsään

Stora Enson yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannila korostaa, että säästö- ja lahopuiden jättäminen ei ole taloudellinen riski eikä se vaaranna metsän terveyttä. Päinvastoin.

”Monimuotoisuus ja taloudellisuus käyvät käsi kädessä. Esimerkiksi tekopökkelöitä ei tehdä arvokkaimmista tukeista vaan vähäarvoisemmista lehtipuista. Lehtipuut taas ovat monesti monimuotoisuuden kannalta arvokkaampia.”

Kallio-Mannilan mukaan yhtiö ostaa pystyyn kuivaneita puita metsistä vain erikoistapauksissa, kuten kuusikoiden laajemmissa kirjanpainajatuhoissa. Muutamia kuivaneita ja kuolleita puita ei kannata myyntiin tarjota, ja Kallio-Mannila kehottaa metsänomistajia jättämään tällaiset puut suosiolla metsään.

”Lahopuu on keskeinen, helppo ja halpa keino lisätä metsien monimuotoisuutta. On tärkeää, että metsässä on lahopuujatkumoa eli siellä on erilaisessa kuolemanvaiheessa olevaa puuta.”

Kallio-Mannilan mukaan metsänomistajat ovat suhtautuneet kyselyihin lisälahopuun säästämisestä pääosin myötämielisesti.

”Isossa kuvassa kyse on siitä, että metsätaloutta pitää kehittää monimuotoisempaan suuntaan, jotta metsien hyödyntäminen hyväksytään myös tulevaisuudessa.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 21/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.