Metsänhoitoyhdistys Keskipohja on talousvaikeuksiensa vuoksi joutunut ottamaan järeät keinot käyttöön. Viime vuonna yhdistyksessä oli kahdet yt-neuvottelut. Yhdistyksen omistamia metsäpalstoja on myyty myös niistä saadun hyvän hinnan vuoksi.

Hallituksen puheenjohtaja Markku Pajala kertoo, että tilanne on pitkään jatkuneen kielteisen kierteen tulosta.

”Suurin syy on, että yhdistyksen perustoiminta sakkaa. Kulurakenne on pitkään ollut raskas, ja jäsenprosentti on keskimääräistä matalampi.”

Pajala pitää Keskipohjan toimintaympäristöä tavallista vaikeampana, sillä turvemaavaltaisen seudun puusto on pienirunkoista ja kuitupuuvaltaista.

”Rannikolla tuontipuu lisää havukuidun ja energiapuun menekkivaikeuksia, mikä tuntuu voimakkaasti turvemaiden hakkuilla. Matalan kannattavuuden vuoksi kynnys ostaa hoitopalveluja on korkea.”

Puukauppayhtiö vaikeuksissa

Vakavia ongelmia on myös yhdistyksen puukauppayhtiöllä My Forest Oy:llä, joka ostaa ja myy puuta omalla riskillään.

”Kannattavuusseuranta ei ole pysynyt volyymin kasvun mukana. Tehdashintaan nähden puuta on ostettu ja korjattu liian kalliilla ja kuljetettu liian pitkälle.”

Myös mittatappioiden eli mitattujen korjuumäärien ja tehtaan portilla mitattujen toimitusmäärien erojen seurannassa on ollut puutteita.

Pajala toteaa huonon tuurin seuranneen toistaan, sillä aiempien vaikeuksien päälle tuli korona.

”Metsänomistajat ovat ikääntyneitä, ja koronan vuoksi kontaktit ovat vähentyneet metsänhoito- ja puukauppa-asioissa.”

Yhdistyksen tasevarallisuus on heikko, ja Keskipohjalla on ollut maksuvaikeuksia. Pajala uskoo kuitenkin, että pahin on jo takana.

”Tilanne on kääntymässä. Kaikki puunkorjuun urakointimaksut on maksettu, mutta lannoitustöille on neuvoteltu lisää maksuaikaa.”

Yhdistykset eivät tavoittele tulosta

Keskipohja ei ole ainoa talousvaikeuksissa kamppaileva yhdistys. Huhujen mukaan erään pienen yhdistyksen fuusion ehtona oli, että vastuuhenkilöt kevensivät ensin velkakuormaa omasta pussista.

Toisaalta moni yhdistys pärjää hyvin, vaikkakaan se ei näy tilinpäätöksen viimeisellä rivillä. Yhdistysperiaatteen mukaan suuria voittoja ei tavoitella, vaan liiketoiminnan tuotoilla kustannetaan jäsenten neuvontaa ja pidetään palvelu- ja jäsenmaksut matalina.

Etenkin energiapuukauppa seuloo yhdistyksiä varallisuuden mukaan. Varoissaan oleva yhdistys pystyy tekemään tilitykset metsänomistajalle heti kun puut on korjattu, vaikka haketusta joutuu odottamaan toista vuotta.

Koko ei yksin tuo kannattavuutta

Mhy Savotta on Keskipohjan tapaan iso, noin kymmenen miljoonan euron liikevaihdon yhdistys. Johtaja Ari Ruotsalainen sanoo, että hyvän talouden takana ovat hyvin yksinkertaiset asiat.

”Kaikki lähtee ammattitaitoisesta porukasta, jolla on metsänomistajien luottamus. Hinnoittelun pitää olla kilpailukykyistä, sillä emme ole mitenkään monopoliasemassa.”

Ruotsalainen kiteyttää, että jäsenmaksujen osuus liikevaihdosta on pieni, mutta palvelu on hyvää.

”Savotalla on konttori ja metsäasiantutijat alueen jokaisessa kunnassa. Suurin menoerä ovatkin henkilöstökulut.”

Pieni voi pärjätä paremmin

Koko ei suoraan selitä kannattavuutta, mutta löysän tuntuman mukaan pienillä yhdistyksillä on taipumus pärjätä paremmin.

Mhy Rautavaara on yhden pitäjän, kahden toimihenkilön ja vajaan miljoonan euron liikevaihdon yhdistys. Toiminnanjohtaja Jaakko Tossavainen toteaa, että yhdistys pystyy lakipalveluja lukuun ottamatta tarjoamaan jokseenkin samat palvelut kuin suurikin, mutta se vaatii moniosaamista.

”Tietävinään pitää olla joka asiasta”, Tossavainen naurahtaa.

”Välillä olen toimistonhoitaja, metsäneuvoja ja kiinteistövälittäjä.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.