Vuoden 1917 isot poliittiset tapahtumat merkitsivät Venäjän keisarivallan sortumista maaliskuun vallankumouksessa, sitä seurannutta väliaikaisten hallitusten aikaa, valtalakia, bolsevikkien lokakuun vallankumousta, suurlakkoa marraskuussa sekä Suomen itsenäistymisjulistusta joulukuussa.

Mutta myös metsässä tapahtui. Hakkuut jäivät Suomessa selvästi kasvua pienemmiksi vuonna 1917. Puunkäyttö oli kaikkiaan noin 25 miljoonaa kuutiota, josta teollisuuden osuus oli vain hieman yli neljännes eli 6,6 miljoonaa kuutiota. Siitäkin polttopuun osuus oli lähes puolet.

Teollisuus käytti puuta vain puolet siitä mitä vuonna 1913. Maaseudun kotitarvepuun osuus oli edelleen yli puolet puunkäytostä, ja kun mukaan lasketaan kaupunkiväestön puunkäyttö, päästään 60 prosenttiin.

Raakapuun vienti sekä liikenne käyttivät puuta yhtä paljon, kumpikin 1,8 miljoonaa kuutiota. Puunviennistä valtaosa eli yli 80 prosenttia koostui Venäjälle viedyistä haloista (2,4 miljoonaa kuutiota), joita vietiin sinne niin rautateitse kuin vesitse. Ennen sotia oli pyöreää puuta viety selvästi enemmän, lähinnä kaivos- ja paperipuita länteen.

Kun lasketaan vielä mukaan muut pienet puunkäyttöerät ja luonnonpoistuma, niin päästään ehkä noin 30 miljoonan kuution kokonaispoistumaan. Se oli reilu puolet kasvusta. Metsämaata oli tuolloin noin 25 miljoonaa hehtaaria ja kasvu oli reilut 50 miljoonaa kuutiota.

”Yritteliäisyys herpaantui, uusiin metsänhakkauksiin ryhdyttiin epäröiden, samoin metsäkauppoihin, ja uittoväylien varsille jäi uittolakkojen vuoksi seuraavaan vuoteen suuret määrät puutavaraa”, arvioi Lauri Ilvessalo Metsätaloudellisessa Aikakauskirjassa.

Halkokauppa kannatti

Vaikka yksityismetsien hakkuut jäivät 10–15 prosenttia pienemmiksi kuin edellisvuonna, puun myyntitulot lisääntyivät. Yksityismetsien kantorahatulo oli Heikki Kunnaksen mukaan 240 miljoonaa markkaa (300 miljoonaa euroa), mikä oli 85 prosenttia kaikista kantorahatuloista.

Edellisvuodesta nousua kertyi peräti 100 miljoonaa markkaa. Toki ”inflaatiomarkkoja”, mutta silti voi sanoa vuoden olleen metsänomistajille melko suotuisan.

Valtaosa lisäyksestä tuli halkojen myynnistä, josta hyötyivät monet muutkin. Vastaperustetun MTK:n tilastotoimiston mukaan Itä- ja Keski-Suomesta hankituista markkinahaloista toimituspaikoilla saatu hinta jakautui eri osapuolille seuraavasti:

Ensimmäinen maailmansota sai aikaan ennätysmäisen halkojen viennin Suomesta Venäjälle. Täältä oli viety polttopuuta Pietariin ja muuallekin Venäjälle jo 1700-luvulta lähtien, mutta määrät alkoivat kasvaa vasta 1800-luvun lopulla. Tuolloin halkoja vietiin vuosittain 600–700 000 kuutiota, josta valtaosa kuljetettiin rautateitse, vajaa viidennes vesitse.

Pietarin halkobuumi loppui bolsevikkien lokakuun vallankumoukseen. Nopeasta romahduksesta huolimatta vuosi ei silti ollut kokonaisuutena huono. Halkoja vietiin Venäjälle niinkin paljon kuin 2,4 miljoonaa kuutiota.

Uittolakoista miljoonatappiot

Hakkuiden väheneminen näkyi vuonna 1917 myös uitoissa: ne jäivät noin kolme miljoonaa kuutiota eli neljänneksen pienemmiksi kuin edellisvuonna.

Vesistöittäin oli vaihtelua: Salmin Uittoyhdistys Raja-Karjalassa uitti edellisvuotista enemmän, mutta Kemijoella uitto jäi uittoyhdistyksen aikaisen historian pienimmäksi. Senkin perille saamisessa oli suuria vaikeuksia, mikä johtui ennen kaikkea toista kuukautta kestäneestä uittolakosta sekä loppusyksyn myrskyistä.

Uittolakkojen määrä nousi niin suureksi, että senaatti asetti toukokuun lopulla komitean selvittämään lakkojen laajuutta ja niiden seuraamuksia.

Lakkoja oli ollut runsaat 70 ja niiden kesto oli vaihdellut. Yli puolet kesti enintään viikon, vain kolmessa tapauksessa 2–4 kuukautta. Lakot koskivat 162 työnantajaa ja liki 20 000 työntekijää, ja niissä menetettiin yhteensä 262 000 työpäivää. Lakkoiluun oli ryhdytty pääosin palkan ja työajan tähden.

Lakoista aiheutui merkittävät taloudelliset menetykset: jo yksin 10 markan päiväpalkalla työntekijät menettivät 2,6 miljoonaa markkaa, mutta työnantajat kärsivät enemmän.

Uittojen keskeytyminen aiheutti puutavaran laadun heikkenemistä, korkokustannuksia sekä hukkapuiden määrän kasvua. Lisäksi uittokustannukset nousivat, kun muun muassa väylien kuntoonlaitto jouduttiin tekemään samoille puille kahdesti. Oma tappionsa syntyi myös siitä, etteivät sahat ja tehtaat saaneet käyttöönsä riittävästi puuta. Toki vuodet 1917–18 pitivät tuotannon muutenkin normaalia pienempänä.

Työtaistelujen tulos oli koko lailla tasapeli: 13 tapauksessa työnantaja sai vaatimuksensa läpi, 12:ssa työntekijäpuoli, ja lopuissa 48:ssa kumpikin osapuoli jousti vaatimuksistaan.

Uusi metsälaki

Vuonna 1894 asetettu yksityismetsäkomitea oli mietinnössään esittänyt muun muassa metsänhävityksen kieltämisen sisällyttämistä metsälakiin. Lain käsittely valtiopäivillä viivästyi, ja eduskunta vahvisti uuden metsälain – nyt tosin asetuksen muodossa – vasta marraskuussa 1917.

Metsänhävityskiellon ohella uusi laki toi mukanaan lääninmetsälautakunnat valvomaan yksityismetsien metsänkäyttöä. Myös kaikista myyntihakkuista tuli tehdä ilmoitus ennen hakkuun aloittamista.

Tapion vuosikatsauksessa todettiin, että ”kaikkein suurin metsätaloudellinen voitto kuluneena vuonna on epäilemättä kuitenkin se, että laki metsän hävityksen ehkäisemiseksi sai vahvistuksensa ja astui voimaan 1918 alusta”. Tapio julkaisi uutta lakia selventävän opastuskirjan, jota suositeltiin kaikille metsänomistajille ja metsänhoitomiehille.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.