Heinäämisen tarpeellisuus ja toteutustavat jakavat mielipiteitä. Esimerkiksi metsäyhtiöt eivät monestikaan poista nuorista taimikoista heiniä tai muuta kasvillisuutta. Tornatorin resurssipäällikkö Kauko Kärkkäisen mukaan heinäystä tehdään vain pienellä osalla yhtiön metsistä. Tarvetta vähentää se, että suurin osa Tornatorin metsistä sijaitsee keskimääräistä karummilla mailla.

”Meillä on aiemmin ollut sellainen käytäntö, että kaikki taimikot on inventoitu parin kolmen vuoden päästä istutuksista. Sen perusteella on tehty johtopäätös, että erityisesti kuusi selviää normaalista heinittymisestä lähes poikkeuksetta”, Kärkkäinen sanoo.

Luonnonvarakeskuksen mukaan heinän poisto kannattaa rehevillä mailla.

”Totta kai heinäämisestä on hyötyä viljavilla kohteilla, erityisesti kuusen taimikoissa. Pahimmillaan osa taimista voi kuolla, jos työn jättää tekemättä”, sanoo johtava tutkija, metsänuudistamisen ja taimikonhoidon asiantuntija Timo Saksa.

Heinäämistä tehdään kuusen istutusaloilla ja viljavien maiden männyn taimikoilla. Koivun taimikoita ei yleensä tarvitse heinätä, koska ne kasvavat niin nopeasti.

Sateisena kesänä heinä kasvaa hyvin

Heinästä ei pitäisi olla haittaa vielä istutuskesänä.

”Heinäämisen tarvetta pyritään minimoimaan nopealla uudistuskierrolla ja maanmuokkauksella. Istutuksessa taimet tulisi laittaa aina mättään keskelle, koska siellä taimella on parhaat edellytykset heinää vastaan”, Saksa sanoo.

Heinääminen tehdään toisena ja kolmantena vuonna taimikoiden istuttamisesta. Vatukon ja muun kasvuston poistamiselle voi olla tarvetta vielä neljäntenä ja viidentenäkin vuonna, mutta silloin puhutaan heinäämisen sijaan jo varhaisperkauksesta.

Tänä vuonna heinäämiselle on Saksan mukaan tarvetta enemmän kuin tavallisesti.

”Vuosien välillä on eroa. Tällaisena kesänä, kun vettä on tullut paljon, heinä kasvaa hyvin.”

Keväällä, kesällä vai syksyllä?

Heinäyksellä voidaan vaikuttaa hieman eri asioihin sen mukaan, minä vuodenaikana se tehdään.

Keväällä taimet erottuvat parhaiten, kun muu kasvillisuus on ruskeaa. Lisäksi kuollut heinä on helppo poistaa. Toisaalta heinä kasvaa kesän aikana hyvin, joten työn saattaa joutua tekemään myöhemmin vielä uudestaan.

Kesäaikaan heinääminen voi olla työlästä, koska taimia saattaa joutua etsimään. Etuna on se, että taimet pääsevät kasvamaan selvästi nopeammin, kun ne pelastetaan varjosta auringonvaloon.

Asikkalan Viitailassa asuva metsänomistaja Janne Havumäki on sitä mieltä, että paras aika heinäämiselle on lokakuusta lumen tuloon asti.

”Syksyllä tehty heinäys on tärkein. Jos heinäisin kesällä, joutuisin tekemään työn kahteen kertaan.”

Syksyllä voidaan parhaiten ehkäistä tulevan talven lumituhoja. Taimien ympäriltä tallotaan tai katkotaan kasvillisuutta niin pitkälti, etteivät ne yllä taipumaan taimen päälle lumen painosta.

Ammattilainen voi veloittaa 300–400 euroa

Havumäen metsät kasvavat lehtomaisella kankaalla. Viime kesänä istutetussa kuusentaimikossa on jo nyt monia taimia, jotka uhkaavat tukehtua kokonaan vadelman ja nokkosten sisään.

”Tässä uudistusketju oli niin kuuma kuin voi olla. Vatun takia tämä on pakko heinätä tänä syksynä.”

Havumäki on kysynyt Päijät-Hämeen metsähoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Marko Pasaselta tarjousta heinäämiselle. Pasasen mukaan tällaisia kyselyitä tulee hyvin harvoin. Viimeksi hän on välittänyt heinäämisen työtarjouksen edellisenä kesänä, jolloin työn arvonlisäverottomaksi hinnaksi tuli 300–400 euroa hehtaarilta.

Vaikka työ on arvokasta, Havumäen mukaan lopputulos on sen arvoista.

”Pitkässä juoksussa on edullisempaa vaikka maksaa töistä kuin jättää heinääminen kokonaan tekemättä”, Havumäki sanoo.

Konstit on monet

Metsälehden verkkosivujen keskustelupalstalaiset ovat käyttäneet luovuuttaan erilaisten työvälineiden kehittämisessä. Monen mielestä esimerkiksi vanha jääkiekkomaila sopii heinäämiseen.

Nimimerkki Rane2 totesi mailan niin hyväksi, että hän teki itse uuden katkenneen tilalle.

”Tein raudasta sitten mailan mallisen työvälineen joka on kestänyt. Lapa on tässä hiukan pidempi kuin mallissa.”

Myös tavalliset puutarhaharavat ja harat ovat osoittautuneet hyviksi.

”Itse sain aikoinaan kyläsepältä koekäyttöön karkeahampaisen haran, josta on meille tullut kätevä apuväline vähän ankeaan ja yksitoikkoiseen, mutta tärkeään taimien pelastamiseen”, kertoo Metsä-masa.

Rikkakasveja voi myrkyttää glyfosaatilla. Myrkytyksen ajaksi taimet voi suojata esimerkiksi rumpuputken pätkällä. Markkinoilla myydään myös taimien ympärille asetettavia taimitassuja, jotka tukahduttavat aluskasvillisuuden. Niistäkin on tehty tee-se-itse-versioita.

”Kerään kaupoista pahvilaatikoita ja teen niistä ”taimitassuja”. Ne kun aukaisee, niin siinäpä valmis ”tassu” ja varsin halpa”, kirjoittaa Potifar.

Tavalliseen raivaussahanterään heinä takertuu helposti. Keskustelupalstalaiset ovat käyttäneet tavallisen terän sijaan esimerkiksi kolmioterää tai siimaleikkuria. Niiden kanssa täytyy olla tarkkana, sillä muutama on raivannut vahingossa itse taimetkin.

Raivausveitsiä ja metsäviikatteita käytetään myös paljon, mutta joidenkin mielestä jalalla polkeminen on sittenkin paras vaihtoehto.

”Käsien lihakset väsyvät puuduttavassa työssä jo tuntikausia ennen kuin jaloissa alkaa edes tuntua. Niitetty heinä kasvaa todella tehokkaasti takaisin, kun taas poljettu osittain kuoleutuu ja haittaa uuden heinän nousua”, sanoo Petkeles.

Lisää aiheesta www.metsälehti.fi/keskustelut

Julkaistu Metsälehdessä 15/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.