Taimituotanto on muuttunut vajaassa parissakymmenessä vuodessa paljon, Joroisten taimitarhan johtaja Anne Immonen arvioi. Paljasjuurisista taimista on siirrytty kovissa muovikennostoissa kasvatettaviin paakkutaimiin, ja automatiikka ja robotiikka ovat jalkautuneet taimitarhoille.

”Työntekijöiden määrä on vähentynyt tuotantomääriin nähden. Ennen työntekijöitä oli toista sataa, nyt muutamia kymmeniä. Kaikki raskaat työvaiheet tehdään nykyisin koneilla”, Immonen kertoo. Hän aloitti Joroisissa vuonna 2002.

Myös sellaisten töiden määrä, joista selviää lyhyellä perehdytyksellä, on vähentynyt. Immonen arvioi, että itsenäisten päätösten tekeminen edellyttää taimitarhalla nykyään noin kolmen vuoden työkokemusta.

Vaikka taimituotanto on koneellistunut, on siinä Immosen mukaan yhä käsityön maku. Tuotannossa ollaan tekemisissä elävän materiaalin kanssa, joten yllättäviä tilanteita tulee väistämättä eteen.

Myös ilmastonmuutos näkyy taimitarhoilla. Talvet ovat lämmenneet ja säiden vaihtelu muuttunut rajummaksi. Lisäksi kesäkaste tulee yhä aiemmin kesäkuussa, joten kosteus viipyy kasvustoissa pidempään.

Tietyt biologiset lainalaisuudet ovat sen sijaan säilyneet muuttumattomina. Valo-olosuhteet ovat pysyneet samanlaisina, samoin taimien kasvurytmi. Siksi kylvöt käynnistetään joka vuosi maalis-huhtikuun vaihteessa.

Jalostettua siementä

Joroisten taimitarhalla käytetään pääosin siemenviljelyksiltä kerättyä jalostettua siementä. Osa siemenestä saadaan omilta siemenviljelyksiltä, mutta valtaosa ostetaan siementuottajilta.

Kuusella hyviä siemenvuosia on niin harvoin, että jalostettu kuusen siemenviljelyssiemen loppuu usein kesken.

”Männyn- ja koivuntaimista kaikki on kylvetty siemenviljelyssiemenestä, mutta kuusentaimien kylvöihin sitä ei ole saatavilla riittävästi”, Immonen sanoo.

Hänen mukaansa kuusen siemenviljelysten tuotantokyky arvioitiin aikoinaan väärin. Siemenviljelysten ennakoitiin tuottavan enemmän siementä kuin ne todellisuudessa tuottavat.

”Mutta menneitä on turha muistella. Nyt on mietittävä, miten tästä mennään eteenpäin. Nyt kun puun käytön ennakoidaan lisääntyvän, jalostuksella on suuri merkitys.”

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusten mukaan jalostetun siemenen käyttö lisää kuusen tilavuuskasvua kymmenisen prosenttia, koivun 25–30 prosenttia. Männyllä kasvunlisäys on siemenviljelyssiemenen jalostusasteesta riippuen 12–25 prosenttia.

Hirvikanta alas

Tyhjän kasvihuoneen lattialla näkyy jälkiä, joista voi arvioida, miten taimikennostot on viime vuonna kasvihuoneeseen aseteltu. Muutamia kennostoja on kasattu kasvihuoneen seinustoille odottamaan kylvön alkamista.

Valtaosa Joroisten taimitarhalla tuotetuista taimista on kuusentaimia. Se on Immosen mielestä sääli. Hän näkisi mielellään koivun ja männyn viljelymäärien kasvavan.

”Ymmärrän toki, ettei koivun ja männyn kasvatus kiinnosta, jos hirvet syövät taimet sitä mukaa, kun niitä istuttaa. Puulajisuhteiden vääristyminen on kuitenkin surullista. Meillä on kolme arvokasta puulajia. Niitä pitäisi käyttää monipuolisesti.”

Miten Immonen ratkaisisi tilanteen?

”Hirvikanta pitää saada sellaiselle tasolle, ettei se vaikuta metsänuudistamispäätöksiin. Tai sitten metsänomistajille pitää alkaa maksaa hirvikannan ylläpitämisestä.”

Puulaji tulisi Immosen mukaan pystyä valitsemaan kasvupaikan mukaan. Männyn kasvupaikat ovat liian karuja kuuselle, mikä näkyy puustosta kiertoajan kuluessa saatavissa tuloissa. Juurikäävän valtaamissa kuusikoissa puulajin vaihtaminen koivuun on ainoa järkevä vaihtoehto.

Tutkimus yhdistää

Immonen on innokas taimituotannon uudistaja. Joroisten taimitarha on tehnyt yhteistyötä varsinkin Luken kanssa, mutta myös korkeakoulujen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa. Mikä innostaa yhteistyöhön?

”Siitä minulle maksetaan, että kehitän toimintaa. Taimituottajalla pitää olla kehittyvä, utelias mieli. Aina tutkimus ei johda mihinkään konkreettiseen, mutta silti siitä saa uusia näkökulmia ja ideoita.”

Viime vuosina yhteistyö Luken kanssa on kuitenkin vähentynyt.

”Parhaina vuosina olen ollut mukana kymmenessä tutkimuksessa, nyt yhdessä. Metsätutkijoiden voimavarat ja aktiivisuus tuntuvat laskeneen. Nyt ei kuitenkaan olisi varaa menettää aikaa.”

Immonen arvioi, ettei Luke ole vielä löytänyt omaa rooliaan. Tutkimuslaitos syntyi pari vuotta sitten, kun Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus yhdistyivät.

Joroisten taimitarha ja Luke ovat kehittäneet yhdessä muun muassa keinoja tuottaa taimia läpi kasvukauden ja ennaltaehkäistä taimituhoja. Yhteistyön tuloksena on syntynyt myös kesällä lehdellisenä istutettava koivun pikkutaimi.

Tämänhetkinen tutkimushanke käsittelee kuusen kasvullista lisäystä. Sen toivotaan nopeuttavan jalostuskiertoa, parantavan metsien terveyttä ja mahdollistavan erityisominaisuuksien lisäämisen taimiin.

Immonen toivoo, että puun käyttömäärien kasvu saisi Lukenkin panostamaan enemmän metsänuudistamisen tutkimukseen.

”Biotalous ei pyöri, jos perusrakenteet eivät ole kunnossa. Hyvän perustutkimuksen hyöty jakautuu kaikille, mutta se vaatii yhteiskunnallista panostusta. Metsäntutkimuksessa ei ole pikavoittoja. Tutkimus ja tuotekehitys vaativat aikaa.”

Pikkolomänty testissä

Immosen mukaan Joroisten taimitarhalla on vireillä koko ajan myös ”omia pieniä värkkyitä”. Tieteellistä pohjaa niillä ei ole, mutta niiden avulla saadaan riittävästi tietoa taimitarhan päätöksenteon tueksi.

Uusin kokeilu on pikkolomänty. Se vastaa kasvatusajaltaan yksivuotista männyntainta, mutta on kooltaan pienempi. Pikkolomännyn juuripaakku sen sijaan on versoon nähden hieman suurempi kuin tavallisen yksivuotiaan männyntaimen.

”Pikkolomäntyjä on kevyempi istuttaa kuin tavallisia yksivuotisia männyntaimia. Niiden istutus onnistuu pienemmällä pottiputkella ja niitä mahtuu taimivakkaan enemmän. Lisäksi pikkolomännyn hinta on halvempi, joten niistä raaskii istuttaa enemmän.”

Ensimmäinen koe-erä pikkolomäntyjä kylvettiin viime keväänä. Tänä vuonna kylvetään toinen koe-erä, ja tuotantoon pikkolomännyt tulevat näillä näkymin ensi vuonna.

Immonen testaa Joroisten taimitarhan uutuudet mahdollisuuksien mukaan lapsuudenkotinsa metsissä Leppävirralla Pohjois-Savossa. Se tuo rohkeutta päätöksentekoon. Viimeksi kokeilussa olivat koivun pikkutaimet.

Uusimpia suunnitelmiaan Immonen ei halua paljastaa, mutta hän korostaa, että tavoitteena ovat entistä paremmat taimet ja entistä kustannustehokkaampi taimituotanto.

Hinta sivuasia

Anne Immonen avaa hiljan valmistuneen hallirakennuksen oven ja astuu sisään. Uutuuttaan kiiltävä halli otetaan käyttöön kevään aikana, kun kesällä istutettavia taimia aletaan pakata asiakkaille. Ensi syksynä siellä pakataan talven ajaksi pakkasvarastoon meneviä taimia.

Investoinneista huolimatta taimitarhoilla voisi Immosen mukaan mennä paremminkin. Monella taimitarhalla on takanaan vaikeita vuosia. Taimista maksetaan Suomessa selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa.

”Kun ajatellaan taimia, hinta on pikemminkin sivukuriositeetti. Usein puhutaan siitä, miten monta senttiä taimet maksavat. Silloin harhaudutaan väärille poluille. Metsänuudistaminen pitää nähdä investointina, ei kuluna”, Immonen sanoo.

Hänen mukaansa taimituottajien tilanne on Ruotsissa muutenkin parempi kuin Suomessa. Metsäteollisuus omistaa Ruotsissa enemmän metsiä ja taimitarhoja kuin Suomessa, joten taimiin panostetaan enemmän.

”Metsänviljelymateriaalista ollaan Ruotsissa kiinnostuneempia, sen merkitys ymmärretään paremmin. Suomessa taimituotantoa pidetään liiaksi itsestäänselvyytenä.”

Immosen mukaan esimerkiksi taimituotannon koneellistaminen on Ruotsissa Suomea pidemmällä. Taimien laadussa suomalaiset pärjäävät hänen mukaansa kuitenkin hyvin.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 3/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.