Hakkuukoneenkuljettaja Petri Lahtinen jytkäyttää puolentoista kuution kuusen tottuneesti tantereeseen Jyväskylän Tikkakoskella. Työ on toistakymmentä vuotta moton puikoissa viihtyneelle miehelle tuttua, mutta tällä kertaa Ponsse Scorpion operoi tavallista urbaanimmassa ympäristössä.

”Nytkin olemme lähes omakotitalon pihassa. Tuolla puolella on sähkölinja ja tässä menee kävelyreitti”, osoittaa Metsä-Jokeri Oy:n leivissä työskentelevä Lahtinen.

Käynnissä ovat Jyväskylän kaupungin taajamametsien hakkuut, joissa periaatteena on laittaa yhden kaupunginosan metsät kerralla kuntoon.

”Tavoitteena on, että hakkuutoimenpiteitä alueella tehtäisiin noin 10–15 vuoden välein. Syksyn ja talven aikana Tikkakosken lähimetsissä käsitellään yhteensä noin 150 hehtaaria metsää. Puuta Metsä Groupin pystykaupalla toteuttamista hakkuista kertynee kaikkiaan 10 000–15 000 kuutiota”, arvioi Jyväskylän kaupungin metsäasiantuntija Merja Kytömäki.

Haljennut soutuvene suurin vahinko

Hakkuukoneenkuljettajan näkökulmasta taajamahakkuu on poikkeuksellista tarkkuutta vaativa urakka. Kapeilla talojen välisillä kaistoilla, pururadoilla tai päiväkodin aidan kupeella tehtävät hakkuut takaavat sen, että vaaratilanteiden riski on tavallista suurempi.

”Työ on tavallista hitaampaa, koska ennen jokaista liikettä on varmistettava, ettei paikalle ole ilmestynyt ketään. Peruutuskamerasta on ollut hyötyä”, Lahtinen kuvailee.

Ihmisille, jotka eivät ole olleet metsäkoneiden kanssa tekemisissä, voi vaara-alueen laajuus olla usein yllätys.

”Ihmisiin liittyviä vaaratilanteita ei onneksi ole kuitenkaan koskaan sattunut.”

Tikkakosken hakkuissa aineelliset vahingot ovat rajoittuneet pariin tonttiaitaan ja yhteen kolhun saaneeseen soutuveneeseen.

”Kaikkia tavaroita ja rakennelmia on vaikea havaita. Etenkin kun kamppeet ovat joskus levinneet tonteilta kaupungin puolelle. Vaikeimmat paikat olemme pyrkineet tekemään aina valoisaan aikaan”, Lahtinen sanoo.

Rautaa sahalle

Vaikka usean viikon mittainen pesti taajamassa on hakkuukoneenkuljettajalle tavallista metsätyötä stressaavampaa, löytää Lahtinen urakasta myös hyviä puolia.

”Ruokapaikat ovat kerrankin lähellä, ja täällä ollaan enemmän toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Metsurin kanssa teemme hankalimpien puiden osalta tiivistä yhteistyötä.”

Syksyn pitkä sateeton jakso suosi puunkorjuuta taajamassa, jossa telojen käyttö ei olisi mahdollista. Myös osa talvikorjuuseen suunnitelluista kohteista voitiin korjata jo lokakuussa.

”Puuta on kertynyt nyt jo yli 5 000 kuutiota. Se on laadultaan hyvää, mutta sahoilta saadun palautteen perusteella metallia sisältäviä puita on ollut tavanomaista enemmän. Vanhojen majojen ja muiden viritysten perusteella se ei tosin ole ollut ihme”, Lahtinen naurahtaa.

Juttu julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 22/2016

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.