Ensisijainen peruste syysistutuksille on kevään istutusruuhkien keventäminen. Metsäyhtiöiden mukaan keväällä kaikille kohteille ei riitä istuttajia tai maanmuokkaajia, joten syksy on oivaa aikaa purkaa ruuhkia.
Istutustyön ja käytännössä myös taimien hinta on sama keväällä ja syksyllä. Parhaimmillaan syysistutus voi nopeuttaa uuden taimikon kasvuun saattamista. Pahimmillaan istutustulokset jäävät huonoiksi, jos rouste nostaa taimet maasta.
Metsänomistajan näkökulmasta syysistutus on riski. Metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes ei ole innostunut syysistutuksista ja paljastaa, ettei ole koskaan istuttanut omia metsiään syksyllä.
Syysistutusten riskin aiheuttaa kohdevalinnan epävarmuus.
Tapion metsänhoitosuosituksissa todetaan: ”Hienojakoisilla mailla rouste nostaa syksyllä istutetut taimet, minkä vuoksi niillä ei suositella syysistutusta.”
Auki kirjoitettuna tämä tarkoittaa, ettei taimia pitäisi syksyllä istuttaa hiesu- tai savimaille. Helppoja keinoja maaperältään sopivien syysistutuskohteiden tunnistamiseksi ei kuitenkaan ole.
”Metsäkeskuksen metsävaratiedon perusteella maalajitteita ei voi luotettavasti määrittää”, Remes sanoo.
Leimikoita ja viljelyketjuja suunniteltaessa ei tulevien metsänviljelykohteiden maalajitteita tutkita.
Istutus onnistuu riskittä vain hieta- ja hietamoreenimailla, jotka ovat riittävän viljavia kuusen kasvupaikoiksi. Myös koivu soveltuu syysistuksiin.
Metsurien mukaan syystaimia istutetaan todellisuudessa usein myös hiesu- ja savimaille.
Entistä hankalammaksi kohdevalinnan tekee se, että Luken erikoistutkija Jaana Luorasen mukaan maalajite voi vaihdella samankin metsänviljelykuvion sisällä.
Varastoinnissa vaaran paikka
Toinen riskin paikka on syystaimien varastointi ennen istutusta.
”Syksyllä taimia ei voi varastoida pimeässä. Taimet ovat kasvussa, joten ne tarvitsevat vettä ja valoa. Jo viikon varastointi pimeässä lisää taimien kuolleisuutta”, muistuttaa Finforelian toimitusjohtaja Timo Salminen.
Taimilaatikoita ei syksyllä voi varastoida päällekkäin kasattuina, vaan laatikot pitäisi avata ja levittää niin, että jokainen taimilaatikko saa valoa.
”Ihmiset ovat tottuneet pakastettujen kevättaimien huolettomaan käsittelyyn. Syksyllä taimien kanssa on oltava paljon tarkempi”, Salminen toteaa.
Kannattaako suostua syysistutukseen?
Kannattaako suostua syysistutukseen, jos metsäasiantuntija sellaista ehdottaa?
Mitä todennäköisimmin hänellä ei ole varmaa tietoa istutuskohteen maalajitteesta, joten ei kannata suostua, ellet itse tiedä, että maa on routimatonta hietaa tai hietamoreenia. Hiesu- tai savimailla homma menee helposti pieleen.
Suotuisissakin tapauksissa istutukset olisi paras tehdä jo elokuun alussa tai viimeistään elo-syyskuun vaihteessa.
”Elokuun alku, on oikein hyvää istutusaikaa, ja taimet ehtivät juurtua ennen syksyä”, Luken erikoistutkija Jaana Luoranen sanoo.
Hänen mukaansa varhainen syysistutus on parempi vaihtoehto kuin juhannuksen jälkeiseen aikaan lykkääntynyt ”kevätistutus”, joihin usein joudutaan hakkuutähteiden korjuun ja maanmuokkauksen viipyessä.
Onnistunut maanmuokkaus ja taimien istuttaminen syvälle parantavat onnistumisen mahdollisuuksia.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Syysistutukset onnistuneet omissa metsissä parhaiten, puulaji kuusi, istutusaika syyskuu. Syksyllä vältetään taimien kuoleminen kuivuuden takia sekä jääminen heinän alle seuraavaksi talveksi. Suosittelen.
Aika provosoivasti otsikoitu kirjoitus, eikä tilanne syysistutusten onnistumisen tai taimien lähtevyyden osalta todellakaan ole niin haastava kuin teksti antaa ymmärtää. Nykyisin kuitenkin plusmerkkiset kelit jatkuvat maan etelä- ja keskiosissa hyvin usein marraskuulle, ja jonkinasteista vähäistä juurtumista tapahtunee niin kauan kuin maaperä on pysyy tasaisesti plussalla. Olennaisinta lienee se ettei istuteta enää pakkasjaksojen jälkeen, vaikka maanpinta niiden jälkeen uudelleen sulaisikin. Ja vielä olennaisempaa, samoin kuin kevätistutuksessa, on että istutustyön ja sitä edeltävän muokkaustyön laatuun kiinnitetään erityistä huomiota, eli että mättäät ovat riittävän laadukkaita, muokkausmenetelmä sopii kohteelle (ja istutustyöhön ylipäätään), taimet ovat riittävän syvällä (potin päällä + 5 cm maata) ja tiivistys huolella tehty. Tiivistämättömät ja matalaan laitetut / väärään muokkausjälkeen istutetut potit pullahtelevat rousteen vaikutuksesta maasta, vaikka ne olisi laitettu kesäkuussa.
Tottahan on, että mikäli taimet eivät ehdi juurtua maassa syksyn aikana istutuksen jälkeen, kasvuun lähtö seuraavana keväänä on heikompaa kuin niissä jotka ovat ehtineet juurtua edellisen kauden istutuksista. Tämähän on ihan selvä. Mutta toisaalta onko lähtevyydessä merkittäviä eroja vaikkapa kyseisenä keväänä istutettuihin uusiin taimiin nähden?