Kysyimme metsänhoitoyhdistyksiltä ja puunostajilta, miten toimia, jos haluaa tai joutuu myymään puuta loppusyksyn alavireisillä markkinoilla.

Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon asiak­kuuspäällikkö Harri Huupposella oli kiintoisa ehdotus:

”Erikoispuun ostajien puuntarve ei vaihtele yhtä jyrkästi kuin suuryrityksillä. Kysyisin heidän ostohalujaan.”

Esimerkkinä erikoispuun ostajista hän mainitsee pylväskyllästämöt.

”Tavallisesti pylväitä tehdään mäntytukkileimikoista, mutta nyt niitä ei täälläpäin juuri hakata, joten pylväitäkään ei saada. Pylväspuiksi kelpaavat järeät ja suorarunkoiset männyt.”

Myös polttopuuyrittäjillä voi olla paikallista merkitystä.

”Klapien kysyntä ei riipu suhdanteista”, Huupponen neuvoo.

Etelän tukkimarkkinoilla lähinnä kuusi on haluttua, mutta pohjoisen tilanne voi olla toinen. Metsänhoitoyhdistys Koillismaan Kuusamossa toimiva metsäasiantuntija Anne Polojärvi kertoo, että laadukkaista, kelirikkoaikaan korjattavista mäntytukkileimikoista maksetaan jopa saman verran kuin vuosi sitten. Ilo voi tosin loppua, jos paikallinen suursaha Pölkky rajoittaa sahausta.

Kuitupuuta antavista harvennusleimikoista saattaa Koillismaalla saada kohtalaisen hinnan, mutta talvikorjuuseen menevien ensiharvennuskohteiden myynti on vaikeaa.

”Ilman uusia tehdasinvestointeja harvennusten ylitarjonta ei täällä korjaannu”, Polojärvi korostaa.

Ostaja toivoo aktiivista tarjontaa

Stora Enson osto- ja asiakkuusjohtaja Sami Honkanen maalaa myönteisempää kuvaa tilanteesta mutta myöntää, että alueelliset vaihtelut ovat melkoisia.

Hänen ensimmäinen vinkkinsä puukauppaa harkitseville ovat kuitupuuta antavat, metsänhoidollisesti tärkeät harvennuskohteet. Niillä on kysyntää.

Honkasen mukaan eteläisessä Suomessa myös tukkileimikolla on menekkiä. Kuusen lisäksi myös mäntytukkileimikoita kysytään.

”Puukauppoja mielivien kannattaa aktiivisesti tarjota leimikoita myyntiin. Myös puunostajamme ovat aktiivisesti yhteydessä puun myyjiin.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.