Helsinkiläinen suurmetsänomistaja Timo Kujala arvostelee Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskemaa yksityismetsätalouden liiketulosta. Kujala oli panelistina Metsälehden Metsät ja raha -lukijatapahtumassa eilen tiistaina.
Luken uusin liiketuloslaskelma on vuodelta 2023. Siinä liiketulos oli kokonaisuutena 2,37 miljardia euroa, jossa oli nousua edellisvuodesta 160 000 euroa.
Keskimäärin liiketulos hehtaarilta oli 174 euroa. Vaihteluväli oli etelän 224 eurosta pohjoisen 73 euroon. Pohjois-Suomessa liiketulos nousi kuusi prosenttia kuitupuun hinnannousun myötä.
Kujalan mukaan liiketuloksen nousu ei kerro kannattavuuden paranemisesta vaan siitä, että metsänomistajat ovat myyneet paljon puuta. Hänen mielestään on mahdotonta, että kannattavuutta arvotetaan kantohinnan mukaan, josta vähennetään jotain kuluja, mutta ei esimerkiksi metsänomistajan oman työn arvoa.
”Tulot ja menot ovat tulleet eri aikoina eri ihmisille. Ne kaikki tulee diskontata yhteismitallisiksi diskonttokorkoa käyttämällä, muuten vedetään mutkat suoriksi ja saadaan metsille todellista parempi tuotto”, Kujala arvioi.
Miksi menee mediassa läpi?
Kujala on ihmetellyt sitä, että liiketuloslaskelma menee mediassa läpi, ja sitä, miksi yksikään ekonomisti ei ole laskelmaan puuttunut. Häntä huolestuttaa etenkin se, että metsärahastot ovat käyttäneet Luken ylipositiivista liiketulostiedotetta hyväksi markkinoinnissaan.
Luke on kertonut lopettavansa säästösyistä sekä Yksityismetsätalouden liiketulos- että Metsä sijoituskohteena -tilastot. Vuosi 2024 tulee olemaan viimeinen tilastoitava vuosi, ja viimeinen tilastojulkistus on ensi syyskuussa.
Kustannusten minimointia ja kärsivällistä arvokasvua
Omien metsiensä liiketulosta Timo Kujala ei ole laskenut. Ostettavilla tiloilla tuotto vaihtelee ja tuotto pitäisi laskea jokaiselle tilalle erikseen.
Kujala omistaa metsää yrityksensä kautta. Metsää hän ostaa keskimäärin 300 hehtaaria vuodessa, tällä hetkellä kokonaisala on noin 6 000 hehtaaria.
Isosta metsäomaisuudestaan huolimatta Kujala ei näy Metsälehden julkaiseman sadan suurimman metsänomistajan listalla. Yritysomistuksen vuoksi hän ei myöskään voi käyttää metsävähennystä.
Kannattaako metsään siis rahansa laittaa? Kujalan mukaan metsä ei ole tuotoltaan missään nimessä parhaasta päästä.
”Jos haluaisin enemmän rahaa, niin en sitä metsään sijoittaisi. Siinä on muut tarkoitusperät, minulle tärkeä arvo on myös metsäluonnon monimuotoisuuden parantaminen ja ekologinen kestävyys. Haluan laittaa rahaa sellaiseen, mikä tuntuu tärkeältä.”
Kannattavuudessa hän painottaa kahta asiaa, kustannusten minimointia ja hakkuiden oikea-aikaisuutta.
”Puiden paras arvokasvu on 24–32 senttimetrin läpimitassa, jolloin puu kasvaa vielä pituutta ja kuitua muuttuu tukiksi.”
Toisaalta kun puustopääoma kasvaa koko ajan, niin metsän tasearvo kasvaa, ja kassavirta on vaatimaton suhteessa tasearvoon.
Kujala tunnetaan metsäalalla etenkin nostamastaan EU-kanteesta, joka johti metsänhoitoyhdistyslain ja metsäkeskuslain uudistamiseen.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kujala on täysin oikeassa jos ”liiketulos” tosiaan perustuu kassavirtaan. Liljeroos on laskenut reaalituoton ja se on 5% viimeisen 10 vuoden ajalta mikä peittoaa esim. Helsingin pörssin.
Kujala on myös liian taitava liikemies jättääkseen metsävähennyksen vapaaehtoisesti käyttämättä. Metsät ovat osakeyhtiössä, koska osakeyhtiö voi vähentää hankintakuluistaan 100% eikä vain 60% kuten ne, jotka joutuvat tyytymään metsävähennykseen.