Mitä yhteistä on pilvenpiirtäjällä, tupakka-askilla, kuorma-autolla, sohvalla ja nesteytettyä maakaasua kuljettavalla LNG-säiliöaluksella? Niiden kaikkien valmistamisessa on todennäköisesti käytetty vaneria – hyvin mahdollisesti suomalaista vaneria.

”Suomi ei ole maailman suurin vanerinvalmistaja, mutta teknisen vanerin valmistajamaista olemme suurin”, sanoo LAB-ammattikorkeakoulun lehtori Ilkka Tarvainen.

Teknisellä vanerilla Tarvainen tarkoittaa teollisuuden käyttöön valmistettavaa korkealaatuista vaneria. Bulkkivaneria – jota muun muassa maailman suurin vanerintuottajamaa Kiina valmistaa – ei Suomessa valmisteta.

Suomi onkin vanerintuottajamaana suuri nimenomaan laadussa, ei määrässä. Suomessa vaneria tuotettiin vuonna 2022 noin miljoona kuutiometriä, Kiinassa noin 60 miljoonaa kuutiometriä.

Käyttöä koivulle

Ympäristöystävällisyys ja tietotekniikka ovat tätä päivää vanerin valmistuksessa. Kaikki alkoi kuitenkin jo 1900-luvun alussa. Kaskimailla kasvoi koivua, jolle ei ollut juuri käyttöä kuin polttopuuna. Tähän haluttiin muutos, joten koivusta alettiin valmistaa vaneria.

”Jo 1800-luvulla ennakoitiin, että metsäteollisuustuotteiden kysyntä oli ryöpsähtämässä maailmalla kasvuun, joten huomio kiinnittyi sellaisiin raaka-ainevaroihin, joita oli eniten ja helposti saatavilla”, sanoo Luken tutkimusprofessori Erkki Verkasalo.

Ranskassa ja Saksassa vaneria alettiin valmistaa jo 1800-luvun alkupuolella, ja nykyinen vanerinvalmistusmenetelmä ›› patentoitiin Yhdysvalloissa vuonna 1865. Suomeen ensimmäinen vaneritehdas avattiin vuonna 1912. Jyväskylässä sijainneen Wilh. Schauman Fanerfabrik Ab:n kapasiteetti oli 10 000 kuutiometriä.

Huipussaan vaneriteollisuuden tuotantomäärät olivat Verkasalon mukaan 1960- ja 1970-luvuilla. Vaneritehtaita Suomessa oli silloin kolmisenkymmentä.

”1980-luvullakin tehtaita oli vielä parikymmentä, mutta sen jälkeen tehdaskokoa suurennettiin radikaalisti ja tehtaita lopetettiin vanhimmasta päästä.”

Nykyisin Suomessa on kolme merkittävää vanerinvalmistajaa: UPM Plywood, Metsä Wood ja Koskisen Oyj. Suurempia vaneritehtaita ja viilua vaneritehtaille valmistavia tehtaita Suomessa on 11.

Pariton määrä

Vaneri valmistetaan liimaamalla puusta sorvattuja viiluja päällekkäin. Pääsääntö on, että viiluja tulee olla pariton lukumäärä.

”Jos liimaa kaksi viilua päällekkäin, sitä ei voi kutsua vaneriksi”, Tarvainen toteaa.

Suomessa valmistettavasta vanerista noin 60 prosenttia on havuvaneria ja noin 40 prosenttia koivuvaneria. Havuvaneri valmistetaan noin kolmen millimetrin paksuisista kuusiviiluista, koivuvaneri 1,5 millimetrin paksuisista koivuviiluista.

Havu- ja koivuvanerin lisäksi Suomessa valmistetaan jonkin verran sekavaneria ja ohutviiluvaneria. Sekavanerissa pintaviilut ovat koivua ja sisäviilut joko kuusta tai kuusta ja koivua. Ohutviiluvaneri taas valmistetaan 0,15–0,5 millimetrin paksuisista viiluista.

”Ohutviilut ovat niin ohuita, että niistä näkyy valo läpi. Ohutviiluvaneria käytetään erityistarkoituksiin, kuten käyntikortteihin ja soittimiin”, Tarvainen kertoo.

Vaneriteollisuutemme ehdoton lippulaiva on Tarvaisen ja Verkasalon mukaan koivuvaneri. Juuri sitä käytetään pilvenpiirtäjien ja tupakka-askien valmistukseen.

Junien seiniin

Suomalaisesta vanerista suuri osa käytetään rakennusteollisuudessa. Havu- ja koivuvanerin käyttökohteet ovat erilaiset. Havuvaneria käytetään paljon esimerkiksi kattojen kantavissa alusrakenteissa. Sisäverhouksissa taas käytetään usein koivuvaneria.

Koivuvanerin merkittävimpiä käyttökohteita on betonirakentaminen. Tarvaisen mukaan muun muassa kaikki maailman pilvenpiirtäjät on rakennettu pinnoitetun koivuvanerin avulla. Pilvenpiirtäjien betonielementit valetaan koivuvanerisiin muotteihin.

”Yksi erikoispinnoitettu vanerilevy kestää parhaimmillaan jopa 300 valukertaa, jos se huolletaan hyvin eli putsataan ja öljytään ennen seuraavaa valukertaa”, Tarvainen kertoo.

Rakennusteollisuuden jälkeen yleisin suomalaisen vanerin, erityisesti koivuvanerin, käyttökohde on kuljetusvälineteollisuus. Vaneria käytetään varsinkin kuorma-autojen, peräkärryjen, pakettiautojen, linja-autojen ja junien lattioissa ja seinissä.

”Jokaisessa kuorma-autossa, joka kulkee Suomen teillä, on noin kuutiometri vaneria. Samoin linja-autoissa”, Tarvainen sanoo.

Eristystä säiliöaluksiin

Ehkä yllättävin koivuvanerin käyttökohde ovat nesteytettyä maakaasua kuljettavat LNG-säiliöalukset. Maakaasu kannattaa kuljettaa nestemäisenä, sillä 200 kuutiometriä kaasumaista maakaasua mahtuu nestemäisenä yhteen kuutiometriin. Se, että maakaasu pysyy nestemäisenä edellyttää 163,25 pakkasasteen lämpötilaa.

”Vaneria käytetään alusten rungoissa eristysmateriaalina. Koivuvanerista valmistetaan eristyslaatikoita, jotka pinnoitetaan alumiinilla. Koivuvaneri on voittamaton materiaali, sillä se säilyttää lujuusominaisuutensa lämpötiloista riippumatta”, Tarvainen sanoo.

Vaneri on myös pakkausmateriaali jo sellaisenaan, mutta vaneria tarvitaan myös stanssityökaluissa, joiden avulla valmistetaan pahvi- ja kartonkipakkauksia – kuten tupakka-askeja.

Muita vanerin käyttökohteita ovat huonekalut, liikennemerkit ja leikkipuistojen kalusteet.

Koivutukista pulaa

Suomessa valmistetusta vanerista yli 80 prosenttia menee vientiin. Rakennusteollisuuden käyttämän havuvanerin kysyntä on ollut taloustilanteen takia laskussa, mutta koivuvanerilla riittää edelleen kysyntää. Taustalla on Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.

”Euroopan koivuvanerin kysyntä on noin kaksi miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Siitä 75 prosenttia tuli Venäjältä”, kertoo Koskisen Oyj:n levyteollisuuden johtaja Tom-Peter Helenius.

Verkasalo arvioi, että normaalissa suhdanteessa varsinkin suomalaiselle koivuvanerille olisi Euroopassa enemmän kysyntää kuin tehtaat pystyvät vaneria valmistamaan.

”Vaneritehtaat ovat poteneet jo pitkään pulaa kotimaisesta koivutukista. Hakkuumahdollisuuksia olisi, mutta ne ovat sekametsissä. Se, tuleeko koivutukkia markkinoille, riippuu kuusi- ja mäntytukin markkinatilanteesta”, Verkasalo sanoo..Peli ei hänen mukaansa ole kuitenkaan vielä menetetty, sillä 1960- ja 1970-luvuilla istutetut koivikot alkavat olla hakkuukypsiä.

Uusia ominaisuuksia

Moni kokee, että puutuoteteollisuus – johon vanerinvalmistuskin kuuluu – ei ole juurikaan kehittynyt alkuvuosistaan. Perustuote vanerinvalmistuksessa onkin Verkasalon mukaan pysynyt pitkälti samanlaisena 1900-luvun alusta lähtien. Vuosikymmenten aikana vaneriin on kuitenkin kehitetty erilaisia pinnoitteita ja rakenteita, joiden ansiosta sen käyttö on laajentunut yhä uusille aloille.

Tällä hetkellä vanerinvalmistajat panostavat varsinkin ympäristöystävällisyyteen. Esimerkiksi vanerissa nykyisin käytettävien liimojen ja pinnoitteiden tilalle kehitetään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja.

Myös tietotekniikka jalkautuu vähitellen vanereihin. Koskisen Oyj kehittää parhaillaan kuljetuskalustoon suunniteltua älykästä lattialevyä. Sen toiminta perustuu vanerin sisään upotettuihin antureihin.

”Antureiden avulla voidaan esimerkiksi saada tietoa siitä, miten täynnä traileri on tai liikkuuko kuorma kuljetuksen aikana”, Helenius kertoo.

Metsä Wood taas on kehittänyt viime vuosina vanereihinsa muun muassa vettä hylkivää, homeen muodostumista ehkäisevää ja palosuojattua pintaa. UPM:lläyksi kehitysaskeleista on ollut kuumamuovailtava vaneri. Siinä viilujen väliin on laitettu muovikalvo, joka sulaa lämmitettäessä, jolloin vaneri voidaan puristaa haluttuun muotoon.

Kilpailijoitakin löytyy

Entä uhkaako jokin vanerin asemaa?

Tarvaisen mielestä vaneri on säilyttänyt asemansa vuosikymmenten aikana yllättävän hyvin. Sekä Tarvainen että Verkasalo pitävät havuvanerin suurimpana kilpailijana OSB-levyä, joka on puulastuista puristettu lastulevy.

”OSB-levy on jonkin verran havuvaneria halvempaa. Sitä käytetään Suomessa hyvinkin paljon esimerkiksi seinärakenteissa ja jonkin verran välipohjarakenteissa”, Verkasalo sanoo.

Metsä Woodin myynnin kehitysjohtaja Kasperi Sokka kertoo, että OSB-levy on syrjäyttänyt havuvanerin monissa käyttökohteissa, joissa sen tekniset ominaisuudet ovat riittävät.

Koivuvanerilla vastaavaa yksittäistä kilpailijaa ei ole, vaan kilpailu riippuu käyttökohteesta.

”Jossain käyttökohteessa koivuvanerin kilpailija saattaa olla muovilevy, jossain toisessa joku toinen puulevy tai jopa metalli”, Sokka sanoo.

Niin Tarvainen, Verkasalo, Helenius kuin Sokkakin uskovat varsinkin hybridirakentamisen tulemiseen. Hybridirakentaminen tarkoittaa puun yhdistämistä muihin materiaaleihin, kuten betoniin, teräkseen tai lasiin.

”Tämä on jatkossa merkittävä markkinamahdollisuus. Hybridirakentaminen sopii vaativiin rakenteisiin, joissa tarvitaan hyvää kantavuutta”, Verkasalo sanoo.

Artikkelissa on hyödynnetty sivustoa puulevyteollisuuskirja.fi sekä Esko Pakkasen ja Matti Leikolan kirjoittamaa ja Metsäkustannuksen julkaisemaa teosta Tervaa, lautaa ja paperia.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.