Metsä Group ilmoitti hiljattain sulkevansa koivu- ja havuvaneritehtaat Keski-Suomessa Suolahdella.

Syyksi on ilmoitettu heikko kannattavuus. Kyse on koivutukin korkeasta hinnasta, mikä taas välillisesti johtuu Venäjän hyökkäyssodasta ja venäläisen koivutukin tuonnin päättymisestä. Osansa on silläkin, että kotimaassa koivun kasvattaminen ei ole innostanut.

Viime vuonna koivutukin kauppamääräksi tilastoitui 0,86 miljoonaa kuutiota. Tuontia ei enää käytännössä ollut.

Määrä ei ole paljon suhteessa kokonaishakkuisiin, mutta se on suunnilleen kymmenen kertaa Suolahden koivutukin käyttö.

Suolahti on pystynyt tuottamaan koivuvaneria 35 000 kuutiota. Koivutukin sorvauksessa hyötysuhde on noin 30 prosenttia, joten tukin käyttö olisi täydellä kapasiteetilla ollut runsaat 100 000 kuutiota. Tehtaalla on kuitenkin ollut seisahduksia.

Vaikka Suolahti on vastannut kymmenestä prosentista koivutukin käytöstä, niin iso kuva tehtaiden sulkemisesta huolimatta tuskin muuttuu. Ottajia on muitakin ja koivutukki pysyy niukkuusartikkelina.

”Emme kommentoi”

Koivuvanerin tuotannon on tarkoitus päättyä Suolahdessa ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Havuvanerin tuotanto jatkuisi vuoden 2026 loppuun saakka.

Metsä Groupista vedotaan käynnistyviin muutosneuvotteluihin eikä sulkemiseen liittyviä asioita haluta käsitellä julkisesti ennen neuvottelujen päättymistä. Vaikutusten puunkäyttöön arvioidaan jäävän pieniksi.

Suolahden sulkemisen jälkeen Metsä Groupilla on koivuvanerin tuotantoa edelleen Punkaharjulla. Muut kotimaan koivuvanerin valmistajat ovat UPM Joensuussa ja Savonlinnassa, Koskisen Oyj Kärkölässä sekä ohutvaneria Hirvensalmella, ja Riga Wood Finland Sastamalassa.

Muutkaan vanerinvalmistajat eivät kommentoi Suolahden sulkemisen seurausvaikutuksia. UPM ja Koskisen vetoavat pörssiyhtiön tulosjulkistusta edeltävään hiljaiseen kauteen.

Riga Wood Finland ilmoittaa, että koivuvanerimarkkinoiden kommentointi kuuluu sen latvialaiselle emoyhtiölle Latvijas Finierisille.

Tuontikielto vuotaa

Isossa kuvassa Suolahden koivuvaneri on pieni asia. Iso asia on, että venäläisellä koivuvanerilla on ollut merkittävä osuus Euroopan markkinoilla ja että sitä tihkuu Eurooppaan edelleen, tuontikiellosta huolimatta.

Talouspakotteiden piti pysäyttää tuonti heinäkuussa 2022, mutta epäilyt kierrosta kolmansien maiden kautta jäivät.

EU alkoi tutkia laitonta venäläisen koivuvanerin tuontia Kazakstanin ja Turkin kautta elokuussa 2023. Maat eivät aikaisemmin ole olleet merkittäviä koivuvanerin viejiä.

Tutkinnan tuloksena Euroopan komissio laajensi venäläisen vanerin polkumyyntitullin koskemaan Kazakstania ja Turkkia. Polkumyyntitulli on 15,8 prosenttia ja päätös astui voimaan toukokuussa. Maahantuojat joutuvat jälkikäteen maksamaan tullin kaikesta elokuun 2023 jälkeen tuodusta laittomasta koivuvanerista.

Päätöksen jälkeen kauppa Turkista ja Kazakstanista on vähentynyt, mutta uusia kiertoteitä epäillään. Vielä viime vuoden alussa Georgiasta ei tuotu juurikaan koivuvaneria, mutta vuoden loppupuolelta lähtien tuonti on lisääntynyt.

Tämän vuoden alkupuoliskon aikana venäläisen koivuvanerin tuonti Kiinaan on yli kaksinkertaistunut viime vuodesta. Markkinoilla on esitetty epäilyjä, että jatkossa venäläistä koivuvaneria päätyisi EU-alueelle Kiinan kautta. Komissio on vastikään käynnistänyt polkumyyntitutkinnan, joka kohdistuu Kiinasta tuotavaan lehtipuuvaneriin.

Tuontitapauksia vaiko tuontireittejä

Kansainvälisen kaupan päällikkö Timo Tolonen Metsäteollisuus ry:stä kertoo epäilyistä, että polkumyyntitullien asettamisen jälkeen on syntynyt uusia kiertoreittejä kuin sieniä sateella.

”Uzbekistanista Viron suuntaan, Georgian reitti, Kiina mainittu usein, kohdemaine on mainittu ainakin Alankomaat, Saksa ja Puola”, Tolonen kertoo.

Hänen mukaansa on vaikea arvioida, että onko kyse yksittäisistä tuontitapauksista vaiko isommista tuontireiteistä. Ymmärrettävistä syistä määriä ei tilastoida, mutta kokonaisuutena määrän voi olettaa merkittäväksi.

”Ilmeistä on, että pakotteita pyritään kiertämään keinolla millä hyvänsä.”

Tuontikiellon vuotojen tukkiminen on vaikeaa. Uusia tuontikanavia aukeaa vähintään yhtä nopeasti kuin vanhoja tukitaan.

Kova hinta rajoittaa myös sahausta

Viitasaarella toimiva koivusaha Haka-Wood on teollisessa mitassa maan pohjoisin pelkästään koivutukkia käyttävä laitos. Suolahdesta vapautuva koivutukki saattaa sahaa kiinnostaa.

Hankintaesimies Tuomas Jäntti kertoo, että koivutukin markkinat ovat todella tiukat.

”Keväällä sahauksessa siirryttiin kahdesta yhteen vuoroon nimenomaan tukin saatavuuden vuoksi”, Jäntti kertoo.

Vuositasolla Haka-Woodin tukinhankinta on 60 000 kuutiota, kun tavoite on 80 000.

”Rahalla voisi saada enemmän, mutta hinta on jo niin tapissa, että kannattavuus menisi.”

Koivutukin sahauksessa saanto on pienempi kuin havupuulla, ja 60 000 kuutiota tukkia muuttuu 24 000 kuutioksi sahatavaraa. Tuotannosta 80 prosenttia menee vientiin, pääasiassa huonekalunvalmistajille sekä Eurooppaan että Kauko-Itään.

Haka-Woodille tukkia tulee sekä omana puunhankintana että toimittajien kautta. Pääasiallinen hankinta-alue on Keski-Suomi ja Pohjois-Savo.

Koivun kasvatusta tulisi edistää

Jäntti toivoo, että koivun kasvatus yleistyy ja että suositukset sekapuustoisista metsistä toteutuvat myös käytännössä. Hän painottaa, että koivua voisi kasvattaa nykyisen hankinta-alueen pohjoispuolella. Jos laatu riittää, niin tukkia kannattaisi hakea Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta.

”Sahaamme myös hieskoivua. Se ei ominaisuuksien kannalta poikkea rauduskoivusta.”

Jäntin on vaikea arvioida Suolahden koivuvaneritehtaan sulkemisen vaikutuksia puunhankintaan. Hankinta-alueet menevät päällekkäin ja laadullisesti raaka-aine on jokseenkin sama sekä sahatavaralle että vanerille, paitsi että sahatukki tehdään lyhemmäksi. Haka-Woodilla tukin minimipituus on 3,1 metriä.

Kun olisi raaka-ainetta

Koivutukin markkinat ovat tiukat ja hintaero havutukkeihin on kaventunut. Tällä vuosikymmenellä koivutukin hinta on ollut 70-85 prosenttia havutukkien keskihinnasta, ja tänä vuonna on liikuttu lähempänä vaihteluvälin ylälaitaa.

Luonnonvarakeskuksen tuoreessa suhdannekatsauksessa ennustetaan, että koivutukin nimellishinnan vuosinousuksi tule tänä vuonna jopa 14 prosenttia. Ensi vuonna nousu tasaantuu neljään prosenttiin, mikä on hivenen enemmän kuin havutukeilla.

”Kokonaisuutena vaneriteollisuus ja sen jalosteet jatkavat edelleen myönteisenä esimerkkinä siitä, kuinka metsäteollisuuden perinteinen tuotesegmentti voi voimakkaalla kehitystyöllä säilyttää asemansa muuttuvilla markkinoilla”, suhdannekatsaus maalaa, mutta jatkaa myös rajoitteista:

”Koivuvaneri on tuote, jonka tuotannon laajentaminen Suomessa on vaikeaa, miltei mahdotonta, koska pääasiallisesta tuotantopanoksesta eli koivutukista on niukkuutta eikä sitä ole juuri mahdollista tuoda ulkomailta.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.