Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen: Olet ollut ilmastonmuutoksen vuoksi esillä mediassa niin paljon, että oletko jo tunnetuin Pelkosenniemeltä kotoisin oleva henkilö?

”En ainakaan tunnetuin. Kyllä Andy (muusikko Andy McCoy alias Antti Hulkko) on tunnetuin.”

McCoylla on ainakin patsaan verran etumatkaa.

”Andyn patsasta ei voi olla näkemättä, kun kotona käy. Siinä se on keskellä toria”, sanoo synnyinkunnassaan Pelkosenniemellä metsää omistava Ollikainen.

Vaikka Ollikainen ei olisikaan ihan rock-tähden veroinen kuuluisuus, tummanpuhuvia silmälasinpokia, värikkäitä kauluspaitoja ja pikkutakkia käyttävä professori on tuttu näky lehtikuvissa ja tv-kommentaattorina.

Ollikaisen johtaman Ilmastopaneelin tehtävänä on kertoa poliitikoille tieteeseen perustuvia faktoja ilmastonmuutoksesta, päästöjen vähentämisestä ja hiilinieluista. Koska ilmasto on noussut julkisuuden ykkösaiheeksi, poliitikkoja neuvova Ollikainen on toimittajien ykköshaastateltavia.

Hän on kommentoinut useaan kertaan myös Suomen metsien käyttöä. Toisin kuin jotkut lehtijutut antavat ymmärtää, Ilmastopaneeli ei ole Ollikaisen mukaan esittänyt metsänhakkuille rajoituksia.

”Ilmastopaneelin suunnasta ei ole koskaan sanottu hakkuille kattoa. Olemme puhuneet maankäyttösektorin nettonielusta, johon vaikuttavat monet tekijät. Emme ole ajamassa metsäteollisuutta alas”, Ollikainen sanoo.

Miljardilasku vai ei sittenkään?

Metsien osalta lähiaikojen merkittävin ilmastoasia on EU:n määräämä Lulucf-lainsäädäntö. Se koskee metsien ja maaperän eli maankäyttösektorin hiilinieluja ja ilmastopäästöjä.

”Lulucf säätelee pitkälti sen, millaiset ilmastovastuut Suomelle tulee metsien käytöstä,” Ollikainen kertoo.

Lulucf-asetusta koskeva Luonnonvarakeskuksen hiilinielulaskelma julkaistaan tänä syksynä. EU käsittelee asiaa ensi vuonna. Ilmastoasetus voi johtaa siihen, että hakkuiden lisäämisestä tulee Suomelle taakka.

”Jos hakkuut kasvavat niin paljon, että maankäyttösektorista tulee kokonaisuutena päästölähde, päästöt joudutaan korvaamaan. Korvaamisesta voi tulla kustannuksia. Pahimmillaan lasku voi nousta miljardeihin”, Ollikainen sanoo.

Jos metsänhakkuiden vaikutuksia joudutaan kompensoimaan suuressa määrin, herää kysymys, onko puun käyttöä lisäävistä mahdollisista sellutehdasinvestoinneista enemmän haittaa kuin hyötyä kansantaloudelle.

Riski ei kuitenkaan tarkoita, että hakkuista koituu miljardilasku vääjäämättä. Tärkeintä on, että maaperän ja metsien nettonielu kehittyy positiivisesti. Siihen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin hakkuut.

”Viestimme päättäjille on ollut, että tässä on valintaa. Jos maaperäpäästöjä pystytään vähentämään, metsän käytölle tulee Lulucf-sääntöjen puitteissa enemmän tilaa”, Ollikainen kertoo.

Entä tulevaisuuden hakkuumäärät? Lukuisista sellutehdassuunnitelmista huolimatta kyse on ennusteista. Tällä hetkellä metsäteollisuustuotteiden markkinatilanne on sellainen, että Suomen hakkuumäärät pienenevät Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan tänä ja ensi vuonna useilla miljoonilla kuutioilla huippuvuodesta 2018.

Metsäkato lopetettava

Ollikaisen mukaan maankäyttösektorin tärkein päästötoimi on metsäkadon pysäyttäminen.

”Metsäkato pitää saada loppumaan. Pikemminkin pitäisi saada muutettua raivattua aluetta takaisin metsäksi.”

Suomessa metsätalous ei aiheuta metsäkatoa, mutta peltojen raivaus ja rakentaminen hävittävät metsää vuosittain. Metsäkatoon liittyvät päästöt ovat Suomessa 10 vuodessa yli 30 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

”Siinä on jo sellainen määrä, että sen eliminointi tekee vaikka kuinka paljon tilaa metsien käytölle”, Ollikainen sanoo.

Hänen mukaansa ilmastokeskustelun kärjistyminen hakkuumääriin on hassua, sillä päästöjen siivoamisella päästään ilmastotoimissa pitkälle.

”Fossiilisten päästöjen vähentäminen on ensisijaista.”

Pidemmällä aikavälillä katsottuna oman lisänsä ilmastotoimiin tuo metsittäminen.

”Vähätuottoiset pellot takaisin metsiksi.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 7/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.