Ei ole yllätys, että Suomen Luonnonsuojeluliiton kotisivuilla hehkutetaan ojitettujen soiden ennallistamisen ilmastohyötyjä, koska järjestö kerää kansalaisilta rahaa tähän tarkoitukseen:
”Ojitetun suon ennallistaminen lopettaa hiilen karkaamisen turpeesta ilmaan. Voimakkaasti muutettujen soiden, kuten rehevien metsäojitettujen soiden ennallistaminen tuottaa suuren ilmastohyödyn jo 20 vuodessa…”
Myös Tapion metsänhoitosuosituksien pääviesti on sama: ”Suon ennallistaminen hillitsee ilmastonmuutosta, koska se vähentää turpeen hajoamista ja turvaa siten turpeen hiilivarastojen säilymistä.”
Toki suosituksissa todetaan myös: ”Ennallistamisen kokonaisvaikutus on useimmissa tapauksissa lyhyellä aikajänteellä ilmastoa lämmittävä, kun otetaan huomioon sekä maaperän kasvihuonekaasupäästöt että puuston hiilinielu.”
Uuden tutkimuksen mukaan ojitetun turvemaametsän ennallistaminen lämmittää ilmastoa vähintään sadan vuoden ajan. Se on enemmän kuin lyhyt aikajänne.
Puuston hiilinielu muuttaa pelin
Juuri valmistunut, ja piakkoin julkaistava suomalaisten suotutkijoiden ykkösketjun tutkimus ”Rewetting drained boreal peatlands does not mitigate climate warming in the 21. century” ampuu alas lupaukset ennallistamisen ilmastohyödyistä.
Tutkimuksen tekijät ovat Luonnonvarakeskukset tutkijat Samuli Launiainen, Anssi Ahtikoski, Janne Rinne, Paavo Ojanen ja Hannu Hökkä.
Tutkimuksen nimi kertoo olennaisen: turvemaametsien ennallistaminen ei hidasta ilmaston lämpenemistä tämän vuosisadan aikana.
Käsitys turvemaiden ennallistamisen ilmastohyödyistä on perustunut tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu vain maaperän kasvihuonekaasujen vaihtoa.
Turpeen hajoaminen hidastuu ja samalla hiilidioksidipäästöt ilmakehään vähenevät, kun pohjaveden pintaa nostetaan vanhoja kuivatusojia tukkien. Samalla tosin metaanipäästöt kasvavat. Metaani on ilmastoa lämmittävä kasvihuonekaasu.
Kannattaako suometsä uudistaa
Ojitetun turvemaan metsä paljastuu hiilinieluksi, kun tarkasteluun otetaan mukaan puuston hiilensidonta ja puusta valmistettuihin pitkäaikaisiin puutuotteisiin varastoituva hiili.
Lisäksi ojitetun suometsän metaanitase on ilmaston kannalta huomattavasti luonnontilaista suota edullisempi. Vaikka metsän peittämän turvemaan heijastavuus (albedo) on pienempi kuin ennallistetun avosuon, ei sen vaikutus riitä kumoamaan puuston hiilivaraston merkitystä.
Kasvatettavan puuston vaikutusta turvemaametsän hiilinieluun on tarkasteltu Lukessa kehitetyllä Motti-kasvusimulaattorilla.
Suomessa on miljoonia hehtaareita piakkoin hakkuukypsyyden saavuttavia ja jo saavuttaneita metsiä, jotka ovat syntyneet 1960- ja 1970-luvuilla ojitetuille soille.
Luken ja Helsingin yliopiston tutkijan Paavo Ojasen mukaan tällaiset metsät voidaan lähivuosikymmenien ilmastohyötyjä menettämättä uudistaa ja jatkaa puun tuottamista, jos vaihtoehtona olisi avosuoksi ennallistaminen.
”Käänteisesti tutkimustamme tulkiten metsänkasvatuksen jatkaminen muuttuu tällaisessa tilanteessa haitalliseksi noin sadan vuoden kuluttua. Jos ennallistamisella halutaan saada ilmastohyötyjä lähivuosikymmeninä, puusto on jätettävä ennallistettavalle suolle hiilivarastoksi.”
Riekko kiittää ennallistajia
Ojasen mukaan ennallistamisella saavutetaan kyllä ekologisia hyötyjä.
”Kun ojat tukitaan, suokasvit yleistyvät kymmenessä vuodessa. Myös oma-aloitteisesti leviävät suolajit, kuten linnut ja hyönteiset ilmaantunvat nopeasti ennallistetulle suolle. Esimerkiksi riekkojen on todettu palanneen avosuoksi ennallistetuille alueille.
Vaikka ennallistetun kohteet suomaiset piirteet palautuvat jo vuosikymmenessä, kestää jopa sata vuotta, ennen kuin alue palautuu ojitusta edeltäneen suotyypin mukaiseksi. Yhtä kauan saadaan odottaa ilmastohyötyjä.
Launiaisen ym tutkimus on arvioitavana eurooppalaisessa Ambio – A Journal of Environment and Society -tiedesarjassa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Soiden ennallistamisessa ensisijainen tavoite tulisi olla vesiensuojelu. Pidättämällä vesiä soilla, vähennetään vesistöjen kuormitusta sekä isossa kokonaisuudessa tulvahaittoja. Onnistuneet ojitusalueet metsätalouden käyttöön ja heikosti kasvavat kitu- ja joutomaat ennallistettavaksi.