Metsistä löytyy kantarelleja, koivunpunikkitatteja ja lehmäntatteja. Lisäksi on alkanut nousta haaparouskua, kangasrouskua ja karvarouskua, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kauko Salo kertoi viime viikolla.

Salon mukaan runsaina esiintyneet haperolajit ovat jo alkaneet vähentyä. Sen sijaan mustatorvisienten kausi on vasta alkanut, ja niitä on päästy poimimaan paljon Itä-Suomessa. Keskisellä Uudellamaalla on ollut hyvin herkkutatteja.

Kesän kuivat kelit eivät tappaneet sienirihmastoja, mutta viivästyttivät satoa noin kuukaudella.

”Omissa kantarellipaikoissani nousi sieniä heti kesäkuussa ja heinäkuussa, mutta ne kuivuivat paikoilleen. Nyt niitä oli tullut uudestaan.”

Alueellisia vaihteluita on jonkin verran sateiden kertymisen mukaan. Vettä saisi tulla vielä lisää.

Kesä 2003 oli Salon mukaan samalla tavalla kuiva ja lämmin. Moni menetti jo toivonsa sienten suhteen, mutta elokuun sateiden jälkeen männynherkkutattia ilmestyi mäntykankaille valtavia määriä.

”Herkkutatti näyttäisi tykkäävän lämpöisistäkin keleistä, edellyttäen, että kosteutta tulee myöhemmin. 2003 oli vuosisadan paras tattivuosi.”

Salolle tämä on viimeinen vuosi, kun hän tutkii sieniä, metsien monikäyttöä ja metsäpaloekologiaa Luonnonvarakeskuksella ennen eläköitymistään. Marjasadon kartoittaminen on jo siirretty erikoistutkija Rainer Peltolalle.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 16/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.