Lämmin ilma tuulahtaa kasvoille. Satu Smura on saapunut mökille aamusta ja laittanut kamiinan tulille. Rautavaaralla Pohjois-Savossa on ollut kylmä yö. Tuvan sisällä öisestä yli kahdenkymmenen asteen pakkasta ei ole tietoakaan.

”Vähän jännitin, ehtiikö mökki lämmetä”, Smura toteaa ja nostaa vesipannun kamiinan liesitasolta.

Pieni alle kahdenkymmenen neliön mökki siirtyi Smuran omistukseen osana metsätilakauppaa. Sen takaa kulkee polku suoraan omaan metsään.

Metsän Smura osti kolmisen vuotta sitten. Tuolloin hän ei vielä aktiivisesti etsinyt metsätilaa. Kylillä kuitenkin oli kuultu haave omasta metsästä.

Eräänä päivänä Smuran ja hänen puolisonsa luokse saapui paikkakuntalainen ja kertoi löytäneensä hyvän metsätilan. Sitä lähdettiin katsomaan.

Heti ostopäätös ei syntynyt, vaan kauppaa piti harkita hetki. Lopulta Smura otti lainaa ja osti L-kirjaimen muotoisen metsätilan mökkeineen. Kaikkiaan kauppaan kuului metsää parikymmentä hehtaaria sekä viitisen hehtaaria suota.

”Rohkeus päätökseen tuli ehkä siitä, että tällä tilalla on hyvä sijainti. Tänne on lyhyt matka kotoa. Olen todella tyytyväinen, että päätin ostaa metsän.”

Metsien perässä Rautavaaralle

Metsät ja luonto olivat yksi syy, miksi Smura ja hänen puolisonsa muuttivat pääkaupunkiseudulta Rautavaaralle. He halusivat kasvattaa nyt kymmenvuotiaan poikansa mieluummin rauhallisen luonnon ympäröimänä kuin kaupungin vilinässä. Lopullinen päätös muutosta pois pääkaupunkiseudulta syntyi, kun pikkupojat olivat yrittäneet saada Smuran puolison ostamaan heille lähikaupasta tupakkaa ja kaljaa.

”Mies tuli kotiin ja sanoi, että nyt me muutamme täältä jonnekin. Hän ei halunnut, että meidän poikamme on tuolla yhdeksänvuotiaana heidän seurassaan”, Smura muistelee.

Rautavaara oli Smuralle entuudestaan tuttu paikka, sillä hän on kotoisin Nurmeksesta, noin viidenkymmenen kilometrin päässä Rautavaaralta. Rautavaaralla asuivat myös isovanhemmat ja paikkakunnalla oli vietetty lapsena lukemattomia lomia ja viikonloppuja.

Kiireisen kaupunkielämän vaihtaminen verkkaiseen eloon Rautavaaralla vaati alkuun silti sopeutumista.

”Oli koko ajan sellainen tunne kuin olisi mökillä, vaikka oli kotona.”

Nyt Smura perheineen on asunut Rautavaaralla kahdeksan vuotta eikä muutto ole kaduttanut.

Perheen yhteinen harrastus

Metsätilalle suon taakse on rakentumassa taukotupa. Toistaiseksi pystyssä on tukikehikko, mutta rakennustyöt saavat hetken odottaa: Smuran mies on siirtynyt harventamaan viereistä nuorta männikköä moottorisahatyönä. Kaadetuista rungoista pilkotaan polttopuita.

”Ajattelimme, että ei oteta sinne konetta. Tuntui, että metsäkone olisi tehnyt rumaa jälkeä. Itse kuitenkin pystymme tekemään ja tykkäämme siitä”, Smura kertoo.

Alkuun metsien hoito ja omistaminen olivat uutta. Suvussa ei entuudestaan ollut metsää. Smura haki tietoa verkosta ja Youtube-videoilta, vertaistukea ja apua löytyi myös Facebookin naismetsänomistajille suunnatusta LadyForest-ryhmästä.

Nyt metsästä on tullut perheen yhteinen harrastus. Tavoitteena on tehdä työt itse. Moottorisahan käyttö on tähän asti ollut Smuran puolison heiniä. Raivaussahaan Smura kyllä tarttuu ja traktorin ajaminenkin luonnistuu. Perheen poika on innostunut vesurihommista.

”Vesuri annettiin pojalle heti, kun hän itse halusi. Todella hyvin osaa käsitellä sitä.”

Muutakin kuin puuta

Satu Smura työskenteli pääkaupunkiseudulla kosmetologiyrittäjänä ja jatkoi alkuun yrityksen pyörittämistä Rautavaaralla. Koronan seurauksena kalenteri kuitenkin tyhjeni ja yrityksiä painostettiin sulkemaan ovet.

”Aloin miettiä, että on pakko olla jokin toimeentulo, johon tällaiset ulkopuoliset asiat eivät vaikuta niin paljoa. Sitten keksin metsät ja luonnontuotteet.”

Metsätilan oston yhteydessä tilalta oli hakattu päätehakkuukypsä puusto. Smura ryhtyi selvittämään, mitä kaikkea muuta kuin puuta metsästä voi kerätä ja hyödyntää ja millä keinoin tilan ostoon nostettua lainaa saisi lyhennettyä.

Selvisi, että mahdollisuuksia on lukemattomia.

”Varmaan kaikki, mitä metsässä on, on hyödynnettävissä.”

Suolta muhkeat tulot

Metsätilakaupan mukana tullut suo uinuu lumivaipan alla. Kova pakkanen on verhonnut kitukasvuiset suomännyt kuurakuorrutteella.

Alkuun arvottomalta tuntunut suo on osoittautunut oivalliseksi karpalo- ja hillasuoksi. Smura on poiminut sieltä parhaimmillaan liki sata kiloa lakkaa ja myynyt eteenpäin. Lakkoja, muita marjoja ja sieniä myymällä hän on ansainnut vuosittain verotonta tuloa useamman sata euroa.

Syksyllä Smura osallistui metsänhoitoyhdistyksen organisoimaan käpyjen keräykseen, jossa ostettiin siemenpankkeihin siementä. Oman metsän leikkohavuja ja niistä tehtyjä kransseja hän on kaupannut joulun alla.

Lisäksi Smuran uusi yritys, Rautavaaran paikallistuote, tekee yhteistyötä Pohjois-Karjalassa toimivan tateista tunnetun Dalla Vallen kanssa. Smuran yritys pyörittää Dalla Vallen ostopistettä Rautavaaralla. Sinne paikalliset saavat myydä keräämiään marjoja ja sieniä.

Toissa vuoden hyvä satokausi on jäänyt Smuran mieleen.

”Maksoin kerääjille yhteensä jonkun 80 000 euroa sinä kautena.”

Kuivattuja koivunlehtiä Aasiaan

Smura pohtii jatkuvasti uusia mahdollisuuksia hyödyntää metsäänsä. Muutama esimerkki metsänomistajan luovuudesta löytyy mökin pöydältä.

Viime vuonna hän keräsi juhannusviikolla säkillisen koivunlehtiä, kuivasi ne auringossa ja pussitti kuivat lehdet suurta teepussia muistuttaviin pusseihin. Pussit on sujautettu pahvirasiaan, jonka englanninkielinen teksti kertoo paketin sisältävän saunatuoksua.

Pakkaukset ovat lähdössä löylytuoksuiksi Aasian markkinoille. Smura on saanut naisyrittäjien kautta kontakteja ja markkinointi on alkamassa.

”Saunominen on Aasiassa uusi juttu. He ovat nyt innostuneet siitä”, Smura kertoo.

Omasta metsästä kehitetty tuote on myös sytykekävyt. Smura on kerännyt talteen männynkäpyjä, kastanut ne parafiini-steariiniseokseen ja pussitanut ne itse suunnittelemiinsa pusseihin. Niitä on tarkoitus tarjota verkkokauppoihin ja retkeily-yrityksille sekä kenties myös lähikauppaan. Tällä hetkellä siellä on tarjolla malesialaisesta puusta valmistettuja sytykkeitä.

”Suomessa ei oikeastaan ole paljon suomalaisia sytyketuotteita.”

Eräänlainen oman metsän tuote on myös hunaja. Smuralla on kaksi mehiläistarhaa, joista toinen on mökin vieressä. Lähellä ei ole viljelyksiä, joten mehiläiset keräävät mettä metsistä.

Paikalliselle hunajalle on kysyntää. Siitä pitävät myös kutsumattomat vieraat. Kerran Smura törmäsi mökin pihassa karhuun, joka oli tuhonnut muutaman pesän ja ärisi poistuessaan.

Naavaa ja lakan lehtiä

Metsään moottorikelkkareitin viereen on heitelty heinäpaaleja. Maassa risteilevät metsäjäniksen jäljet. Hanki kelkkareitin sivussa upottaa polveen asti, mutta metsäjäniksen leveät käpälät ovat kulkeneet hangella vaivatta.

Smuran mies kuuluu paikalliseen metsästysseuraan. Talvisin hän ruokkii riistaa heinällä ja metsästää jäniksiä.

Smuraa kiinnostaa metsästyksen sijaan metsän eläinten valokuvaaminen, metsässä kulkeminen sekä keruutuotteet. Tällä kertaa huomio kiinnittyy kuusen oksilla kasvavaan naavaan. Sitä pystyy keräämään talvella.

”Naavaa ostetaan esimerkiksi jäätelöön. Sitä käytetään jäätelön seassa”, Smura kertoo.

Keväällä vuorossa on kuusenkerkkien keruu. Niitä Smura poimii perheen tarpeisiin. Monet kuusenkerkkää ostavat yritykset haluaisivat tuotteen olevan luomulaatua, mikä edellyttäisi metsän luomusertifiointia. Se ei toistaiseksi ole innostunut.

Mahdollisuuksia voisi löytyä myös kosmetiikasta. Kosmetiikkatuotteissa käytetään esimerkiksi lakan lehteä. Niitä omilla mailla riittäisi.

”Metsää katsoo nyt ihan eri tavalla. Saa käyttää luovuutta ja keksiä uusia juttuja.”

SATU SMURA

• 42­-vuotias.
• Asuu Rautavaaralla
• Koulutukseltaan lähihoitaja ja kosmetologi
• Toimii yrittäjänä, uusimpana tuotteistanut oman metsän antimia.
• Perheeseen kuuluu avopuoliso, 10-vuotias poika sekä kissa ja koira.
• Harrastaa luonnossa liikkumista ja koiran kanssa lenkkeilyä

SMURAN VINKIT

1. Tutustu metsääsi ja sen tarjoamiin moniin mahdollisuuksiin.

2. Mieti, minkälaisen metsästäsi haluat ja tee omannäköisiä valintoja.

3. Kysy apua ja neuvoja tarvittaessa.

4. Nauti metsäsi tarjoamasta virkistyksestä hyvinvoinnillesi.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.