Rengossa metsää omistava Jari Eskola koosti reilun viidensadan kuution ensiharvennusleimikon ja antoi Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeelle puukauppavaltakirjan sen myymiseen. Ainoan tarjouksen teki yhdistyksen korjuupalvelu. Hakkuu käynnistyi viipymättä.
Puukauppasopimuksessa oli määritelty harvennuksessa jätettävä runkoluku. Yhdistys myös valvoi korjuujälkeä. Sen mukaan harvennusvoimakkuus oli ”kunnossa”. Ajourien todettiin paikoin olevan liian leveät. Tilanne piti kevään tullen tarkentaa.
”He eivät koskaan palanneet asiaan”, Eskola kertoo.
Puita pystyssä puolet sovitusta
Eskola on koulutukseltaan metsänhoitaja, joten hän kiinnitti huomionsa yli neljänneksellä leimausarvion ylittäneeseen hakkuukertymään. Hän totesi harvennuksen liiallisen voimakkuuden myös maastossa.
Eskola otti yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen ja yllättyi.
”Johtaja Eija Vallius ei halunnut neuvotella vaan kehotti minua ottamaan yhteyttä Metsäkeskukseen.”
Suomen metsäkeskuksen mittaus osoitti, että kaksi viidestä kuviosta oli harvennettu metsälain vastaisesti.
Puita oli vain puolet puunkorjuusopimukseen kirjatusta runkoluvusta.
Pääosin vajaapuustoisuus johtui ohjeita leveämmistä ajourista. Lisäksi noin viidennestä jääneistä puista oli korjuussa kolhittu.
Muutkin kuviot oli harvennettu metsänhoitosuosituksia voimakkaammin.
Eskola vaati vahingonkorvauksia metsänhoitoyhdistykseltä.
Korvauksista kova vääntö
Korvausvaatimuksensa Eskola perusti Metsäkeskuksen mittauksiin ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmaan, jonka mukaan liikaa harvennettujen metsiköiden kasvu alenee kiertoajan kuluessa 370 kuutiometriä ja nettotulojen nykyarvot 6 600 eurolla, kun laskennassa käytetään kolmen prosentin korkoa.
Eskola vaati myös Luken reilun 2 000 euron selvityskustannusta korvattavaksi.
Yritysrahoituksen asiantuntijana työskentelevä Eskola yllättyi siitä, miten metsänhoitoyhdistys suhtautui vaateeseen.
”Yleensä osapuolet pyrkivät neuvotellen sopuun. Yhdistyksen johtaja siirsi asian suoraan yhdistyksen palkkaamalle lakimiehelle. Muutenkin asiaani vähäteltiin joka käänteessä.”
Lakimies ilmoitti, että yhdistys korvaa tuoton menetykset, mutta ei selvittelykuluja. Tähän Eskola ei suostunut, vaan olisi ollut valmis käräjille.
”Yhdistys suostui lopulta korvaamaan myös selvittelykulut. Itse luovuin saatavien korosta sopuun pääsemiseksi.”
Yhdistyksen vaatimaan vaitioloon sopimuksesta mies ei suostunut.
”En näe syytä asian salassa pitoon. Se ei tue yhdistyksen tavoitetta huolehtia metsänomistajan edusta.”
Kuka valvoo etua, kun vastapuolella on oma yhdistys?
Jari Eskola on edelleen yhdistyksen jäsen ja parhaillaankin on vireillä puukauppa, jota metsänhoitoyhdistys valtakirjalla hoitaa.
”Tarvitsen jonkun valvomaan etuani, koska en etämetsänomistajana pysty olemaan paikalla, kun metsääni hakataan. Yhdistyksen korjuupalveluun en enää luota.”
Hänen mielestään yhdistysten liiketoiminnan kasvaessa edunvalvonnan rooli hämärtyy.
”Kuka valvoisi etuani ristiriitatilanteissa, kun toimijana onkin metsänhoitoyhdistys?” Eskola ihmettelee.
- Lisää aiheesta: Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen johtaja vastaa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
On tärkeää, että erimielisyystilanteessa sopua edesauttava taho on ulkopuolinen ja riippumaton kyseiseen tilanteeseen liittyvistä toimijoista. Metsälakipuhelimesta saa neuvoja myös hakkuisiin liittyviin virhetilanteisiin ja siihen, mikä on metsänomistajan edunmukaiset etenemisvaihtoehdot!
http://www.metsälakipuhelin.fi
Kertoo MHY:n toiminnasta…tosin varmaan eroavat toisistaan melkoisesti. Itse maksan 300-400 euroa vuosittain mhy-jäsenmaksua, nyt jouduin ensimmäistä kertaa maksamaan parin istutusputken lainasta 30 euroo…..taitaa ensi keväänä jäädä jäsenmaksu maksamatta. Toinen istutusputki lisäksi viallinen, eivät edes huolla välineitään, joita vuokraavat.