UPM Metsän metsäasiakasvastaava Jens Helenelund ei pelkää, vaikka metsässä tulee vastaan punkkeja lähes päivittäin. Vaikka punkit ja niiden levittämät taudit – borrelioosi ja puutiaisaivokuume – ovat usein uutisten aiheina kesällä, punkkien kanssa oppii elämään. Niitä vastaan suojautumisessa taas riittää peruasioiden omaksuminen ja mielessä pitäminen.
Asiantuntijoiden mukaan punkkien, eli puutiaisten, määrää metsissä on lisännyt ennen kaikkea ilmastonmuutos. Myös ihmisten kasvanut kiinnostus retkeilyyn on osallinen niiden leviämiseen.
Viime vuonna koettiin Suomessa historian pahin puutiaisaivokuumevuosi. Silloin diagnosoitiin kaikkiaan 160 TBE- eli puutiaisaivokuumetapausta. Tartuntojen määrää suhteessa edeltäneisiin vuosiin lisäsi se, että vuonna 2023 tapauksia tilastoitiin vain yhdeksältä kuuukaudelta.
TBE-diagnoosit ovatkin kolminkertaistuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Punkeista reilut puolitoista prosenttia kantaa tuota virustautia.
Suurin riski rannikolla
Punkit alkavat olla riesa huhti-toukokuun vaihteen paikkeilla ja jatkavat metsissä kulkevan vaivoina aina syksylle. Eniten niistä on haittaa rannikkoseuduilla varsinkin Kaakkois- ja Lounais-Suomessa, Vaasan seudulla sekä Ahvenanmaalla. Mitä lähempänä rantaa ollaan, sen enemmän punkkeja.
TBE-virusta vastaan voi suojautua rokottautumalla. Tehosterokote on uusittava iästä riippuen 3–10 vuoden välein. Sen sijaan toista punkkien levittämää tautia, borrelioosi-bakteeria, vastaan rokotetta ei ole. Tuota tautia todettiin Suomessa viime vuonna 10 000 tapausta.
”Punkkeja on paljon varsinkin lehtipuumetsissä, etenkin sellaisissa, joissa on paljon terva- ja harmaaleppiä”, Helenelund kertoo ja jatkaa, että myös runsaasti aluskasvillisuutta kasvavat metsät ovat suotuista elinympäristöä punkeille.
Eniten punkkeja joutuvat kohtaamaan metsurit. Jens Helenelundin mukaan suojautumisessa tärkeintä on huolellisuus pikkuasioissa. Suihkussa on käytävä päivittäin, ja tuolloin koko keho on katsastettava silmämääräisesti.
Tiukat lahkeet tarpeeseen
Helenelundilla riittää kokemusta metsissä työskentelystä. Ennen UPM:lle tuloa hän oli työssä 12 vuotta metsänhoitoyhdistys Österbottenissa.
”Työkengät ja housut”, Helenelund sanoo mainiten metsätyön vaatiman vaatetuksen kaksi tärkeintä yksityiskohtaa, jotka riittävät pitkälle punkkien torjunnassa.
Vilkaisu miehen housujen napeilla suljettuihin ja sitten tiukkoihin housunlahkeisiin antaa viitteen siitä, mitä hän tarkoittaa. Myös lahkeiden sujauttaminen kenkien ja sukkien sisään auttaa samassa asiassa.
Toisinaan lahkeet voi jopa teipata estämään punkkien pääsyn iholle. Myös pitkähihainen paita on metsässä tärkeä. Punkkipihdit, joilla kiskotaan irti iholle päässyt otus, on hyvä olla varalla. Helenelundiltakin sellaiset löytyvät. Ei tosin Vaasan Vanhan sataman metsikössä tehdyllä pyrähdyksellä, vaan kotosalta. Hän on myös rokottautunut puutiaisaivokuumetta vastaan.
Vaatetuksen värinä kannattaa metsissä samoillessa käyttää mieluummin vaaleita kuin tummia sävyjä, koska siten kiinni päässeet punkit on helpompi havaita.
Kolmaskin punkkien aiheuttama tauti, neoehrlichioosi, diagnosoitiin Suomessa viime syksynä ensimmäistä kertaa. Ruotsista tautia löytyi jo yli 10 vuotta sitten. Tauti on perusterveille lieväoireinen tai jopa oireeton. Immuunipuutteisilla se lisää veritulppariskiä. Tauti on diagnoosin jälkeen onneksi hoidettavissa antibiooteilla.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Royal Society on julkaissut tutkimuksen: ”Cascadin effects of predator activity on tick-borne disease risk”, joka on tehty huomattavasti meitä lämpimämmissä olosuhteissa. Tutkittavat lajit ovat samat kuin meillä (sama manner). Tällä simppelillä menetelmällä punkit ja niiden välittämät punkkivälitteiset myyrätaudit saatiin vähenemään 95 prosenttia. Meillä tuo nousu on vuodesta 1990 juuri tuo 95 prosenttia (syykin on sama). Tutkimus löytyy ainakin google scholarista.
Lahkeiden suojana voisi olla jopa teippi liimapuoli ulkopuolella johon puutiaiset tarttuvat?
Hirvieläinten rooli tbe:n levittäjinä on vähemmän tunnettu ja tutkittu kuin niiden rooli punkkien määrän lisääjinä, mutta jonkinlaista vaikutusta todennäköisesti on.
”The findings of our study, especially that white-tailed deer density is associated with the incidence rates of TBE, show that variations in host animal density should be taken into account when assessing regional TBE risk, forecasting future trends, and designing interventions.”
Lähde: Dub ym. 2020. Game Animal Density, Climate, and Tick-Borne Encephalitis in Finland, 2007–2017. Emerging Infectious Diseases , vol. 26 , no. 12 , pp. 2899-2906. https://doi.org/10.3201/eid2612.191282
Samaan aikaan Ruotsissa:
Jaenson ym. 2018. The importance of wildlife in the ecology and epidemiology of the TBE virus in Sweden: incidence of human TBE correlates with abundance of deer and hares. Parasites and Vectors. 2018;11:477. https://doi.org/10.1186/s13071-018-3057-4
Ei tarvitse mennä mihinkään metsään. Pari päivää sitten eräs tuttavarouva kertoi pyydystäneensä kerralla kolme punkkia iholtaan aidatulta mökkipihaltaan Kirkkonummella.
Toinen oli saanut punkin pureman nilkkaansa ja siitä borrelioosin Helsingin Munkkiniemessä jonkun kerrostalon pihalta.
Kukahan tuollaisissa paikoissa liikkuu saappaissa ja lahkeet teipattuina.
Osaako Anneli sanoa vaikuttaako sukupuoli punkkien kiinnostukseen? Siis ovat naiset punkkien mielestä kiinnostavampia?
Ensimmäisten 20 vuoden aikana (alkaen 1949) tässä kotitilallani sain nahkaani 2 punkkia, vaikka kesäkaudet liikuttiin shortseissa ja uimahoususillaan (maalaistalo, nämä maat ovat olleet suvulla vuodesta 1561). Nyt viimeisen kuukauden aikana olen saanut samoilta mailta borrelioosin kaksi kertaa.
Tuota nerokasta artikkelia kannattaa tarjota Royal Societylle.
En osaa sanoa punkkien valintaperusteista muuta kuin että ne havaitsevat isäntäeläimen lämmön ja hiilidioksidin erityksen pohjalta, joten jos näissä on ihmisyksilöiden välillä eroja, niin sillä voi olla vaikutusta.
”Asiantuntijoiden mukaan punkkien, eli puutiaisten, määrää metsissä on lisännyt ennen kaikkea ilmastonmuutos.”
Ja lähteitä kiitos tällekin väitteelle, kas kun ei Putinin vika.
Tämä on mielenkiintoista:
”a number of books and articles suggesting that significant research had been done at US government facilities including Fort Detrick, Maryland, and Plum Island, New York, to turn ticks and other insects into bioweapons.”
https://www.google.com/amp/s/amp.cnn.com/cnn/2019/07/17/politics/lyme-disease-amendment-investigation
Mielenkiintoista tietoa jenkeistä em. linkissä. Esimerkiksi se että punkkitautien tutkimus on saamassa rutkasti lisärahoitusta. Punkkien tutkimusta bioaseina pidän mahdollisena mutta ei kovin todennäköisenä, kun tietämys niiden levittämistä taudeista oli vähäistä vielä 1970-luvulla.