Siemenpuu-uudistaminen on enemmän pohjoisen Suomen menetelmä, mutta sopivilla kasvupaikoilla soveltuu eteläänkin.

Hämeen ammattikorkeakoulun Evon metsäoppilaitoksella ei siemenpuuhakkuita ole tehty erityisen paljon, mutta kylläkin pitkään.

”Hiekkaisille mäntykankaille siemenpuu-uudistaminen sopii erinomaisesti”, lehtori Esa Lientola toteaa.

”Mutta on virhe viedä menetelmää reheville, heinittyville maille.”

Asiassa on myös muutama muu mutta.

Ensimmäinen mutta, lähtötilanne

Siemenpuu-uudistamisen ensimmäinen mutta on, että jos lähtötilanteena on tiheä metsä, niin jätettävien siemenpuiden latvukset ovat pieniä, supistuneita. Sen vuoksi siementuottokaan ei voi olla yhtä runsasta kuin väljemmässä kasvaneilla leveälatvuksisilla puilla on.

Klassiseen siemenpuu-uudistamiseen kuuluu väljennyshakkuu ennen varsinaista siemenpuuhakkuuta. Väljennyshakkuulla lihotetaan paitsi runkoja myös latvuksia ja valmennetaan puustoa tuulituhoja vastaan.

Väljennys tarkoittaa noin 300:aa runkoa hehtaarilla, joista siemenpuuhakkuussa jätetään metsänhoitosuositusten mukaan 50–100 hyvälatvaista puuta. Tiheyden nyrkkisäännöksi käy, että puu siementää pituutensa verran, eli kahden 15 metriä pitkän puun välimatkan tulisi olla korkeintaan 30 metriä.

Lientolan tuntuman mukaan siemenpuiden määrä on yleensä lähellä vaihteluvälin alapäätä osaltaan siksikin, että isompi kertymä on aina mieluisampi sekä metsänomistajalle, korjuuyrittäjälle että puunostajalle.

Odotettavissa keskimääräinen siemensato

Siemenpuuhakkuu ja muokkaus tulisi osuttaa hyvän siemenvuoden alle, sillä ikääntyessään muokkausjälki heinittyy, sammaloituu ja menettää taimettumiskykyään. Siemenvuosien suhteen mänty ei ole lähellekään niin hankala kuin kuusi, mutta vuosien välillä on kuitenkin eroja, ja kymmeneen vuoteen osuu kaksi kolme hyvää vuotta.

Männyn siemenen kehitys kukinnasta siemensatoon kestää kaksi vuotta. Luonnonvarakeskuksen alustavan arvion mukaan ensi kevään siemensato on Etelä-Suomessa keskimääräinen ja Pohjois-Suomessa hieman pienempi. Siementen itävyydestä ennustetaan hyvää ja siemensato on riittävä, jos muokkaus on tehty kunnolla. Ja muokkaus kannattaa tehdä niin aikaisin kuin kevät antaa myöten, jotta siemenet varisevat tuoreeseen muokkausjälkeen.

”Hyvä siemenvuosikaan ei välttämättä johda hyvään taimettumiseen, sillä ensimmäisen kauden riskeistä ei pääse mihinkään”, Lientola muistuttaa. ”Keskikesän kuivuus tai syksyn rouste voi olla sirkkataimen tuho.”

Nyrkkisääntö on, että ensimmäisen kesän sirkkataimista puolet on hengissä vielä viiden-kymmenen vuoden kuluttua. Siemenpuita ei siis pidä poistaa heti hyvän siemenvuoden jälkeen, vaan vasta kun taimiaines on vakiintunutta, polvenkorkuista. Lumi suojaa taimia niin, että ne taipuvat, mutta eivät taitu, ja kestävät korjuun ilman isompia vaurioita.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 22/2021

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.