Kun Metsä Group investoi, tv-uutisissa äänessä on yleensä Metsä Groupin pääjohtaja, aiemmin tiukkailmeinen talousmies Kari Jordan tai viime vuosina leppoisamman tuntuinen selluinsinööri Ilkka Hämälä. Perimiltään he ovat metsänomistajien palkollisia, joiden ylin pomo on Osuuskunta Metsäliiton hallituksen puheenjohtaja Martti Asunta. Hänen toimikautensa päättyy tämän vuoden lopulla.

Asunnan reitti Metsäliiton luottamustehtäviin on yllättävä.

”En ole koskaan ollut ehdolla Metsäliiton vaaleissa vaan minut valittiin suoraan Osuuskunnan hallintoneuvostoon ja myöhemmin hallitukseen”, Asunta kertoo.

Osuuskunta Metsäliitto on Metsä Groupin emoyritys, joka omistus- ja äänivallallaan hallitsee kaikkia tytäryhtiöitään. Esimerkiksi konsernin tärkeimmästä puun käyttäjästä, sellu- ja sahayhtiö Metsä Fibrestä, osuuskunta omistaa suoraan 50,1 prosenttia ja äänivallallaan hallitsemansa Metsä Boardin kautta vielä noin 25 prosentin lisäosuuden.

Kun esimerkiksi Kemin selluhanketta ja Rauman suursahaa valmistellaan, Asunta on mukana äänivaltaisena vaikuttajana.

”Toimiva johto valmistelee päätökset ja ratkaisuehdotukset. Hallitus kuitenkin tekee päätökset. Meillä on metsänomistajajäsenten lisäksi hallituksessa upeita hallitusammattilaisia.”

Metsäliiton pelastustalkoisiin

80-luvulla pankkialan kriisesissä karaistunut Asunta toimi Pohjois-Pirkan metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana ja ryhtyi Osuuskunta Metsäliiton jäseneksi. Sitä tietä hänet valittiin vuonna 1999 Metsäliiton hallintoneuvostoon ja vuonna 2005 hallitukseen.

Samoihin aikoihin Kari Jordan aloitti Metsäliiton toimitusjohtajana. Hänen myötään yhtiön tyly taloudellinen asema kävi nopeasti selväksi. Metsäliitto oli isompia metsäyhtiötä jäljitellen ostellut erinäisiä, usein vanhoja paperitehtaita Euroopasta. Monet niistä eivät olisi pärjänneet hyvinäkään aikoina, saati 2000-luvulla, kun paperin kysyntä ja hinta kääntyivät pysyvään laskuun.

”Seikkaperäinen tutkimus osoitti, että paperin valmistajana emme pärjäisi. Painopistealoiksi valittiin sahaus, puutuoteteollisuus, kartonki, pehmopaperi ja sellu. Niissä olimme vahvempia ja ne myös käyttivät eniten jäsentemme puuta.”

Asunnasta tuli hallituksen puheenjohtaja vuonna 2008. Silloin Metsäliiton talous oli täpärimmillään ja maailmanlaajuinen finanssikriisi viivytti graafisen paperin liiketoiminnan ja sen mukana Kirkniemen paperitehtaan myymistä eteläafrikkalaiselle Sappille. Mediassa pohdiskeltiin, kaatuuko metsäliittolainen teollisuus.

Riittääkö puu?

Käänne oli nopea. Nouseva aurinko alkoi lämmittää Metsäliiton tonttia 2010, kun konsernin tulos nousi tappioputken jälkeen reilusti plussalle.

Puun käyttöä lisääviin investointeihin käytiin heti, kun talous oli saatu kuntoon. Ensin remontoitiin Vilppulan suursaha ja vain pari vuotta myöhemmin konsernin sellumiehet alkoivat kuiskutella uuden sellutehtaan rakentamisesta Suomeen. Lopullinen päätös Äänekosken uudesta tehtaasta tehtiin 2015.

”Ratkaisevia olivat laskelmat, jotka osoittivat, että uusi yli miljoona sellutonnia tuottava tehdas pystytään rakentamaan reilulla miljardilla eurolla, siis selvästi halvemmalla kuin yleisesti uskottiin. Tehdas valmistui aikataulussaan ja budjettinsa alittaen. Ei voi kuin ihailla sitä insinööriosaamista, jolla valtava rakennushanke hallittiin.”

Nyt pari vuotta käynnistymisensä jälkeen Äänekosken tehdas on kattanut tuotoillaan merkittävän osan investoinnin hinnasta.

”Kemissä luotamme, että pystymme järjestämään puuhuollon pääosin kotimaiseen puuhun ja osuuskunnan jäsenistöön tukeutuen.”

Tänä vuonna, samana huhtikuun päivänä, kun Antti Rinne nimitettiin hallitusneuvotteluiden vetäjäksi, Metsä Fibre ilmoitti käynnistävänsä uuden sellutehtaan valmistelut Kemissä. Lisäksi se ilmoitti suunnittelevansa suursahaa Rauman sellutehtaan naapuriin.

Asunta ei myönnä, että ilmoitus ajoitettiin tietoisesti keskelle hallitusneuvotteluita – uskokoon ken haluaa.

”Hankkeista tiedotettiin, kun ne saatiin esittelykuntoon.”

Joka tapauksessa metsien hakkuista ja tehdasinvestoinneista muodostui ennennäkemättömän hallitseva teema jo eduskuntavaalien alla. Riitely metsien käytöstä on jatkunut myös nykyisen hallituksen jäsenten välisenä.

Ytimessä on kysymys puun riittävyydestä eri tehdashankkeille. Metsä Group on toistuvasti viestinyt, että Suomen kuitupuupuuvarat ovat Kemin hankkeen jälkeen täyskäytössä.

Asunta ei silti lähde kiistan erotuomariksi. Hän korostaa, että jokainen investoija joutuu omista lähtökohdistaan punnitsemaan puun riittävyyden tehdashanketta valmistellessaan.

”Kemissä luotamme, että pystymme järjestämään puuhuollon pääosin kotimaiseen puuhun ja osuuskunnan jäsenistöön tukeutuen.”

Maine vaakalaudalla

Nyt kun metsäteollisuudella menee hyvin, huolia tuottaa alan tärveltymässä oleva maine. Asunta sanoo luottavansa, että teot – selkosuomeksi raha – puhuvat puolestaan. Jokainen poliitikko tuntee Suomen tulevat taloudelliset haasteet. Kotimaista uusiutuvaa luonnonvaraa jalostava metsäteollisuus tuo niin paljon vaurautta maahan, että sen jatkoon voi luottaa.

Erityisesti häntä harmittaa sellun julkinen väheksyntä.

”Samalla kun paheksutaan sellun valmistusta, kerrotaan, että puusta voidaan valmistaa vaikkapa lääkkeitä. Selluhan on aina välituote, joka jalostetaan edelleen, ei puun ainesosia muuten saada käyttöön. Myös puun jalostusaste nousee, koska sellusta voidaan valmistaa mitä moninaisimpia biotuotteita. Esimerkiksi Äänekoskelle on valmistumassa koetehdas, jossa sellusta tehdään tekstiilikuituja.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 5/2019

• Lisää aiheesta: Kemin uusi sellutehdas askeleen lähempänä

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.