”Koivua voisi olla seassa vähän enemmän, mutta ainakin kuuset järeytyvät nyt kovaa vauhtia”, sanoo Metsänhoitoyhdistys Uudenmaan metsäasiantuntija Lauri Lappalainen.

Mäntsälässä sijaitsevassa nuoressa metsässä on hiljan tehty taimikonharvennus. Sen aika olisi tosin ollut jo aiemmin. Luontaisesti syntyneet koivut ovat karanneet pituuskasvussa kuusentaimien ohi, joten tuloksena on kaksijaksoinen metsä. Koivuilla on pituutta keskimäärin 15 metriä, kuusilla seitsemän.

Sekametsään päädytään usein olosuhteiden pakosta. Kun taimikonhoito viivästyy, muodostetaan kasvatettava puusto puulajiin katsomatta uudistusalan elinvoimaisimmista puista. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Saija Huuskosen mukaan sekametsiä syntyy tosin suunnitellustikin.

”Elinvoimaisimman sekametsän saa, kun siihen tähtää alusta alkaen”, hän sanoo.

Neljäsosa sekapuuta

Havupuuvaltaisiin metsiin suositellaan jättämään noin kymmenen prosentin lehtipuusekoitus. Varsinaisesta sekametsästä puhutaan Huuskosen mukaan kuitenkin vasta sitten, kun metsässä on pääpuulajin lisäksi vähintään 25 prosenttia jotain toista puulajia.

Sekametsät jaetaan yksi- ja kaksijaksoisiin metsiin. Yksijaksoisessa sekametsässä kaikki puut ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Kaksijaksoisessa sekametsässä koivujen tai mäntyjen alla kasvaa kuusialikasvos. Se on voinut syntyä luontaisesti tai jäädä taimivaiheessa koivun jalkoihin, kuten mäntsäläläisessä metsikössä.

Toisin kuin yksijaksoinen sekametsä, kaksijaksoinen sekametsä on sekapuustoinen vain osan kiertoajasta. Koivut tai männyt poistetaan, kun ne ovat saavuttaneet kuitu- tai tukkipuun mitat.

Valinta varhaisperkauksessa

Huuskonen ja Lappalainen kehottavat kasvattamaan sekametsän yksijaksoisena. Sekametsässä kasvatettavat puut kannattaa valita varhaisperkauksen yhteydessä.

Tyypillinen tilanne on, että havupuuntaimikkoon jätetään sekapuuksi luontaisesti syntyneitä rauduskoivuja. Varhaisperkaus kannattaa silloin tehdä reikäperkauksena, jossa havupuuntaimien ympäriltä poistetaan alle metrin päässä kasvavat koivuntaimet. Koivut kasvavat havupuita nopeammin, mutta kun kasvatettavaksi valitaan suunnilleen samanmittaisia puita, pysyy puusto todennäköisimmin yksijaksoisena.

Lehtipuusekoituksen lisäksi kuusentaimikkoon voi jättää luontaisesti syntyneitä männyntaimia ja männyntaimikkoon luontaisesti syntyneitä kuusentaimia. Myös kaikkien kolmen pääpuulajin kasvattaminen samassa metsässä on mahdollista, ja maan eteläosissa kyseeseen tulevat myös jalot lehtipuut.

Suojaa tuholaisilta

Tutkimustulokset sekametsän vaikutuksesta eri puulajien puuntuotokseen ovat Huuskosen mukaan ristiriitaisia. Joidenkin tutkimusten mukaan koivusekoitus voi hieman lisätä kuusten ja mäntyjen puuntuotosta, mutta päinvastaisiakin tutkimustuloksia on.

Puhtaasti puuntuotannollisista syistä sekametsiä ei kannatakaan kasvattaa, vaan hyödyt tulevat muualta.

”Sekapuustot lisäävät metsien tuhonkestävyyttä. Lisäksi sekametsissä on monipuolisempi eliölajisto”, Huuskonen sanoo.

Lappalaisen mukaan sekapuusto pienentää myös markkinariskiä, sillä metsää uudistaessa ei voi tietää, mikä puulaji kiertoajan lopussa menee parhaiten kaupaksi.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 21/2019

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.