Ojibwa-heimoon kuuluva Austin Ayres Pohjois-Michiganin L’Ansen intiaanireservaatista kertoo suoraan olevansa fintiaani, sillä toiset isovanhemmat puhuivat ojibwaa ja toiset Oulusta lähteneet suomea.
Ayres kutsuu heimoaan nimellä anishinaabe, mikä tarkoittaa taivaasta laskeutunutta. Ojibwa-nimen merkitystä hän ei suostu avaamaan, paitsi että se on pohjoisten cree-naapureiden antama nimitys eikä erityisen hyväntahtoinen.
”Anishinaabeilla on paljon tarinoita metsistä ja ne osoittavat kunnioitusta. Terve metsä tarkoittaa tervettä yhteisöä. Metsä antaa ruokaa, lääkkeitä ja arkisen elämän välineitä.”
Ensimmäinen sopimus
Heimon ajattelussa kaikki eläimet ja kasvit ovat ihmisen yläpuolella, sillä kaiken perustana on luojan kanssa tehty ensimmäinen sopimus, joka velvoittaa anishinaabet pitämään huolen luomakunnasta.
”Jokainen metsän kasvi, eläin, hyönteinen antaa anishinaabeille elämän lahjan. Meidän täytyy kunnioittaa sitä tai metsä ei enää kunnioita meitä.”
Kun Suomessa puhutaan metsänomistuksen ylisukupolvisuudesta, niin anishinaabeilla on seitsemän sukupolven periaate.
”Meidän tulee oppia kolmelta edelliseltä sukupolvelta ja ajatella kolmea seuraavaa, jotta heillä olisi samat mahdollisuudet.”
Ei pienintä eikä suurinta
Tämän päivän käytäntöihin vietynä anishinaabe-ajattelu tarkoittaa, että metsästä ei koskaan oteta kaikkea mahdollista. Reservaatin metsiä korjataan poimintahakkuilla. Joitain alueita on jätetty käytön ulkopuolelle.
Vierailukohteella isoille puille annetaan kasvutilaa ja poistettavat, kuitumitan rungot on leimattu punavärillä.
”Metsästä ei koskaan oteta pienintä eikä suurinta. Pienten tulee kasvaa ja tuottaa uusi sukupolvi, ja suurten pitää opettaa pieniä selviytymään.”
Huolenpitoa on myös valkohäntäpeurojen helposti ryöpsähtävän kannan hallinta.
Vaahtera ja koivu
Erityisen tärkeitä puita ovat vaahtera ja koivu. Sokerivaahtera antaa siirappia, koivu suojaa ja lämpöä.
Koivulajeja on kaksi, paperikoivu ja keltakoivu, ja tuohityöt ovat osa kulttuuria samaan tapaan kuin koto-Suomessa ja etenkin karjalaisuudessa. Tuohilevyjä on käytetty majojen kattamiseen ja kanootteihin. Edelleen näkee, että isot koivurungot ovat antaneet tuohensa.
Ilmasto muuttuu Michiganissakin ja metsien käytön on sopeuduttava siihen.
”Heimo on ollut täällä tuhansia vuosia. Olemme sopeutuneet tähän ympäristöön ja sopeudumme jatkossakin.”
Metsälehti teki syyskuussa lukijamatkan Minnesotaan, Wisconsiniin ja Michiganiin.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
