”Ei kannata tuijottaa liikaa yhden metsikön väliaikaiseen hiilivaraston notkahdukseen avohakkuun tai harvennuksen jälkeen. Ratkaisevaa on maamme metsien ja koko planeettamme metsien kokonaisvaikutus. Järkevästi käytetty metsä korvaa puutuotteilla fossiilisia raaka-aineita.”
Tämän Anneli Jalkasen kommentin jälkeen keskustelu Helsingin Sanomien Venäjän metsäpaloja koskevan uutisen alla on tyrehtynyt.
Melkein minkä tahansa Helsingin Sanomien viimeaikaisen metsää koskevan uutisen keskusteluosiosta voi bongata Jalkasen kirjoituksia.
Ihan mutupohjalta kommentit eivät synny. Jalkanen on koulutukseltaan metsätieteen tohtori.
Paljon Hesarin uutiskommentointia aktiivisemmin Jalkanen kirjoittaa Metsälehden keskustelufoorumille. Yleisimmin hän kommentoi metsänhoitoon ja ilmastoon liittyviä aiheita.
”Päätöksenteon pitää tapahtua tiedon ja tunteen pohjalta, ei tietämättömyyden pohjalta. Ihmiset tulkitsevat samat faktat eri tavalla. Olisi silti tärkeää, että kaikilla on samat faktat käytössä.”
Tiedettäkin kyseenalaistetaan
Jalkanen arvelee, että suuri yleisö pitää ympäristöjärjestöjen viestiä uskottavampana kuin metsäalan viestiä. Yhtenä esimerkkinä tästä hän mainitsee sen, että Luonnonvarakeskuksen tutkimuksia kyseenalaistetaan ja niitä pidetään metsäteollisuuden ohjaamina.
”Toki aihevalinnoissa voi näkyä metsätalouspainotus, raha”, Jalkanen pohtii.
Erityisesti hän haluaa oikoa hiilinieluun liittyvää keskustelua.
”Se on suurelle yleisölle lähes ylivoimaisen vaikea käsite. Hiilinielu riippuu siitä, minkälaisia hakkuita tehdään ja millä aikavälillä nielua tarkastellaan. Jos poistetaan puita, joiden kasvu on jo hiipumassa tai harvennuksessa alle jääneitä, jotka eivät enää kasvaisi paljon muutenkaan, ei nettovaikutus ole kovin iso lyhyelläkään tähtäimellä.”
Jos siis nyt vähennetään hakkuita, hiilinielu lisääntyy hetkellisesti, koska suurempi määrää biomassaa tuottaa enemmän biomassaa. Kasvu kuitenkin hiipuu väistämättä pitkällä aikavälillä, jolloin metsien käytön väheneminen siis kutistaa hiilinielua.
Jalkanen tietää, mistä puhuu. Hän on ollut mukana hiilinielujen laskentaan osallistuneessa tutkimusryhmässä.
Ilmaston hyväksi Jalkasen mielestä toimitaan Suomen metsissä jo hyvin, mutta puun käytön lisääminen on uhka monimuotoisuudelle. Tasapainon löytäminen näiden välillä on haaste.
”Keinot monimuotoisuuden suojeluun on jo olemassa. Jos metsänomistajille kerrottaisiin, mitä heidän pitäisi tehdä, he myös tekisivät enemmän, jopa ilman korvausta”, Jalkanen arvelee.
Monimuotoisuuden suojelemisen keinot Jalkasen mukaan ovat suojelualueiden verkosto, talousmetsien luonnonhoito sekä luonnonsuojelulain ja metsälain tarkoittamien elinympäristöjen suojelu.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 15/2021.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tätä asiallista ja ymrettävää tekstiä tulisi saada lisää, asiallisen tutkimustiedon lisääminen vähentäisi jyrkkää vastakkain asettua !
Ehdottomasti juuri näin. Sekä luontoväen että metsäväen pitäisi perehtyä asioihin paremmin, sekä teoriaan että siihen mikä toimii käytännössä. Aina pitää myös muistaa kirkkaana se, että metsien käytön rajoitukset kohdistuvat ihmisten omaisuuteen ja toimeentuloon maaseudulla.