Suuri metsäkone näyttää pieneltä, kun se nostelee puita rannan tuntumaan ankkuroidun proomun kyytiin. Ei ihme, sillä massiiviseen Jyry-proomuun mahtuu puuta 11–12 tukkirekan verran eli noin 800 kuutiota.

Puita lastaavalle metsäkoneenkuljettajalle Igor Popovicille saarihakkuu tuo vaihtelua, mutta samalla se teetättää lisätyötä. Puut ajetaan ensin pinoon rantaan, nostetaan uudestaan metsäkoneen kyytiin ja lastataan proomuun, kun se on saatu ankkuroitua Kuorsalon saaren edustalle.

Myös ajomatkat kivisen saaren sisällä ovat pidemmät kuin sisämaassa.

”Puuta ei saa niin paljon pinoon työvuorossa kuin mantereella”, Popovic kertoo.

Proomukuljetuksella suoraan tehtaalle

Haminan edustalla itäisellä Suomenlahdella sijaitsevaan saareen Popovicin on tuonut metsäteollisuuden kasvanut puuntarve. Ennätyshakkuuvuodet tarkoittavat sitä, että puuta kannattaa hankkia myös hieman erikoisemmista paikoista.

Saarihakkuissa voi olla myös omat etunsa. Kuorsalosta kuitupuu voidaan kuljettaa proomulla suoraan Sunilan sellutehtaalle Kotkaan muutaman kymmenen kilometrin päähän.

”Saarihakkuut ovat hyödyllisiä siinä mielessä, että korjuuseen päästään jo toukokuussa, kun mantereella on vielä kelirikkoaika. Se tuo työtä koneketjuille”, kertoo Stora Enson ostopäällikkö Jarmo Tuovinen.

Yhtiö on Kuorsalon hakkuiden puun­ostaja. Tuovisen mukaan Stora Enso korjaa vuosittain saarihakkuista 130 000–150 000 kuutiota puuta. Pääosa yhtiön saarisavotoista tehdään Järvi-Suomessa, mutta tänä kesänä hakkuita on myös muun muassa Haminan ja Porvoon edustalla meren saaristossa.

”Saarista on saatu sahauksen näkökulmasta laadukasta puuta”, Tuovinen kertoo.

Tiheäsyinen, pitkään kasvanut saaristomänty tuppaa tosin jäämään tuuliolojen vuoksi yhden tukin lyhyemmäksi puuksi kuin mantereella.

Yllätyksiä tulee

Kuorsalon saarella ei ole tiestöä, ainoastaan polkuja ja mönkijäuria. Metsäkoneita joudutaan välillä siirtelemään hakkuukohteelta toiselle proomulla tai siihen liittyvällä ajorampilla eli nippulalla.

”Puunkorjuu saaressa on haastavampaa siinä mielessä, että yllätyksiä tulee. Jos jotain menee rikki, koneiden korjaaminen voi kestää”, kertoo hakkuiden toteutuksesta ja puun kuljetuksesta vastaavan Greenway Loggingin Ari Appelgren.

Proomu ei lähde viemään puukuormaa tehtaalle, jos tuuli yltyy merellä yli 10 metriin sekunnissa. Lempeämmät tuuliolot ovat yksi syy, miksi saarihakkuuseen kannattaa ryhtyä alkukesästä syksyn sijaan.

”Ajankäyttö saarihakkuussa on puolitoistakertaista mantereelle verrattuna. Mutta tämä tuo työtä kelirikon hiljentämänä alkukesän aikana ja vaihtelua työntekijöille”, Appelgren sanoo.

Harvennuksille kysyntää maisemasyistä

Stora Enson metsäasiantuntijan Hannu Tuomisen mukaan Kuorsalon saaressa oli edellisen kerran hakkuita vuonna 2001.

”Tämänkertainen saarihakkuu lähti siitä liikkeelle, että muutamilla metsänomistajilla oli täällä halukkuutta myydä puuta. Oli etsittävä muita halukkaita mukaan.”

Tavoitteena ja hakkuiden tekemisen ehtona oli noin 10 000 kuution hakkuukertymä. Kun korjuu oli kesäkuussa vielä käynnissä, puuta näytti kertyvän noin 8 000 kuutiota, mikä on puunostajaa tyydyttävä lukema.

Kaikkiaan toukokuussa alkaneen saaripuunkorjuun kestoksi ennakoitiin kaksi kuukautta. Kuorsalon saarella on paljon kesämökkejä, ja monella umpimetsä alkaa suoraan mökin takaseinästä. Puuston harventamiselle oli kysyntää myös maisemasyistä, Tuominen kertoo.

”Tämä on ollut noin vuoden projekti. Yksityisiä puunmyyjiä on kaupassa viitisentoista.”

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 13/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.