”Vahingossa”, vastaa Outi Pettersson kysymykseen, miten hänestä aikoinaan tuli metsänomistaja.

Pettersson oli tullut miehensä Jussi Petterssonin kanssa katsomaan Vehkajärvellä Pirkanmaalla sijaitsevaa kesämökkiä. Pariskunta kiersi paikkoja välittäjän kanssa, ihasteli läheistä metsää ja järvenrantaa, mutta näki ne lähinnä perheen lasten leikkipaikkoina.

”Halusimme kesämökin emmekä osanneet arvottaa metsää ollenkaan. Vasta mökkikauppojen jälkeen tajusimme, että meistä oli tullut myös metsänomistajia”, Pettersson kertoo.

Metsää Petterssoneille tuli mökkikauppojen yhteydessä reilut kahdeksan hehtaaria. Metsää ei oltu hoidettu muutamaan vuoteen, joten se oli paikoin pahasti pusikoitunut. Petterssonit olivat kuitenkin innoissaan.

”Oli jännä fiilis tajuta, että tämä metsä – pala kotimaata – on meidän. Tuli sellainen tunne, että sen haluaa hoitaa mahdollisimman hyvin.”

Samalla iski hämmennys. Pariskunnalla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä metsälle tulisi tehdä. Outi Pettersson viihtyi sieni- ja marjametsässä, mutta kokemusta metsien hoidosta hänellä ei ollut.

”Isäntä oli sitä mieltä, että saha käteen ja tekemään polttopuuta. Minä taas aloin etsiä tietoa netistä”, hän kertoo.

Kokonaisuus haltuun

Pettersson huomasi pian, että metsien hoidosta löytyy valtavasti tietoa. Ongelmana oli, että hän ei ymmärtänyt lukemaansa.

”Tietoa oli niin paljon, että oli vaikea hahmottaa, mikä siitä on tärkeää. Myös metsäalan termistö oli vieras.”

Pariskunta päätti ottaa yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen. He kiersivät metsässä yhdessä metsäneuvojan kanssa, ja tämä kertoi, mitä metsässä kannattaisi tehdä. Metsään tehtiin myös metsäsuunnitelma.

”Siitä kävi ilmi, millaista puustoa metsässämme oli. Osalle piti tehdä jotain heti, osalle viiden vuoden sisään ja osalle joskus tulevaisuudessa. Edelleen tuntui kuitenkin siltä, etten hahmottanut kokonaisuutta”, Outi Pettersson sanoo.

Hän arvioi, että monet uudet metsänomistajat toteavat tällaisessa tilanteessa, ettei metsänomistaminen ole heitä varten. Itse hän ilmoittautui Suomen metsäkeskuksen järjestämälle metsänomistajien peruskurssille.

”Siellä aloin vähän päästä jyvälle asioista. Kurssilla käytiin läpi eri teemoja: metsänhoitoa, puukauppaa, metsäverotusta.”

Sadan hehtaarin unelma

Mökkikaupoista on nyt reilut kymmenen vuotta. Kesämökin tulisijassa palavat oman metsän puista pilkotut klapit ja pihassa seisoo juontokouralla varustettu International 585 XL -merkkinen traktori.

”Yleensä Jussi kaataa puut ja minä katkon ja karsin ne. Se on sellaista metsänomistajan kuntojumppaa”, Outi Pettersson sanoo.

Sellaiset metsänhoitotyöt, joihin ei tarvita isompia koneita, pariskunta pyrkii tekemään itse. Varsinkin metsänomistajuuden alkutaipaleella metsänhoitotöihin osallistuivat innolla myös perheen lapset. Suosituinta oli istutustyö.

”Metsästä hakattiin vuonna 2012 hehtaarin kuusikko. Hakkuualan istutus oli kivaa koko perheen touhua. Pari vuotta myöhemmin istutimme taimet myös naapurin metsään.”

Itse Pettersson nauttii eniten raivaussahan kanssa työskentelystä. Viime vuosina mielessä on käynyt, että metsää voisi olla enemmänkin.

”Meillä on sellainen sadan hehtaarin unelma. Toistaiseksi sopivia kohteita ei kuitenkaan ole osunut kohdalle.”

Metsäalan yrittäjäksi

Outi Petterssonin tie metsänomistajana eteni Metsäkeskuksen peruskurssilta metsuriopintoihin ja suorittamaan monitavoitteisen metsänhoidon opintokokonaisuutta Tampereen ammattikorkeakouluun.

Kun Pettersson muutama vuosi sitten jäi työttömäksi, tarttui hän entisen työpaikan tarjoamaan koulutuspakettiin. Siihen liittyneet harjoitustyöt hän teki Roineen metsänhoitoyhdistykselle. Nyt hän toimittaa yhdistyksen jäsenlehteä ja istuu kolmatta vuotta yhdistyksen valtuustossa.

”Yksi asia on johtanut toiseen.”

Petterssonin uusin aluevaltaus on oman yrityksen perustaminen. Puusta puuhun -yritys tarjoaa verkkokursseja aloitteleville metsänomistajille. Ensimmäinen verkkokurssi ilmestyi yrityksen verkkosivuille viime vuoden lopulla.

”Sellaiselle tuntui olevan tarvetta. Verkko-oppiminen on nousussa. Olen vihdoin alkanut ymmärtää metsäasioita, joten nyt minulla on mahdollisuus auttaa muita.”

Pettersson tekee töitä myös metsäalan ulkopuolella, mutta toiveissa on, että metsäala tulevaisuudessa työllistäisi hänet kokonaan.

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 4/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.