Sillä on juhlava nimi, Valtakunnan metsien inventointi, lyhenteenä VMI. Siinä voi kuulla isänmaallisuuden kumua, ja sama tuntu tulee metsäntutkimuksen koealoilla, joiden merkkipaalut ovat sinivalkoisia.

Ajatus karkaa VMI:n syntyajan 1920-luvun alun tunnelmiin, mutta VMI:n nykyinen koordinaattori Kari T. Korhonen muistuttaa, että maailmalla vastaavat metsävarojen inventoinnit tunnetaan samanhenkisellä nimellä National Forest Inventory.

Metsäalalla VMI vaikuttaa lähes kaikkeen ja se on yhteisen ylpeyden aihe. Eikä aiheetta, sillä millään muulla maalla ei ole esittää yhtä pitkää aikasarjaa metsätiedoista, vaikka Ruotsi ja Norja pääsevätkin lähelle.

Sittemmin pohjoismaanaapurit ovat kirineet rinnalle. Korhonen sanoo pikkuisen kadehtivansakin Ruotsia, jossa tietoja kerätään jo kattavammin ja isommin resurssein.

VMI on ennen kaikkea metsävarojen ja puuston kasvun inventointi, mutta metsistä halutaan tietää aina enemmän ja erilaisia asioita.

”Laajeneminen alkoi 1980-luvulla, jolloin pelättiin ilmansaasteita ja tuhoja. 1990-luvulla tuli monimuotoisuus kuten lahopuustonmittaus. 2000-luku toi ilmastonmuutokseen liittyvät asiat kuten maankäytön muutokset ja metsien hiilivarastot”, Korhonen toteaa.

Hän ennakoi, että seuraavaksi nähdään tarpeelliseksi koota tietoja, jotka liittyvät metsien mahdollisuuksiin tuottaa muitakin hyötyjä kuin puuta.

Metsälain muutoksen jälkeen erilaiset metsänkäsittelytavat ovat alkaneet yleistyä ja tasaikäisen metsänkasvatuksen malli on ohittanut huippunsa. Jos voisi, niin Korhonen ottaisi inventointiryhmiin mukaan biologin, jotta metsäluonnosta saataisiin monipuolisemmin mitattua tietoa.

”Olisi mielenkiintoista tarkastella muutosta biologin silmin. Mutta biologisempi inventointi kilpistyy rahaan.”

Salaiset koealat

Ensimmäiset VMI:t tehtiin kampaamalla koko Suomi linjoittain läpi. Nyt inventoidaan viiden vuoden kierrolla koealojen ryppäitä, joista viidesosa on pysyviä, loput vaihtuvia.

Ryppäitä on kaikkiaan kuutisen tuhatta, jokaisessa kymmenkunta koealaa, ja jokaisesta koealasta mitataan toista sataa tunnusta. Mittaustulosten määräksi tulee yli kuusi miljoonaa.

Pysyvät koealat on merkitty maastoon, mutta Korhonen ei suostu kertomaan miten. Näin siksi, jotta tietoisuus koealasta ei vaikuttaisi metsän käsittelyyn. Metsänomistajat eivät siis tiedä, sattuuko oma palsta osumaan koealaan.

Inventointi on säädetty asetuksella Luonnonvarakeskuksen tehtäväksi ja Korhosen kanssa pohditaan, että kai erinäisten tietojen mittaaminen on jokamiehenoikeuskin.

Joka vuosi 22 työparia tekee maastossa puolen vuoden mittaisen työrupeaman. VMI:n hintalappu on 1,8 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä rahalla yhteiskunta saa tietoa, jolla korvataan luuloa.

”Jos faktoja ei olisi, niin silloin päätöksenteossa uskottaisiin niitä, jotka huutavat kovimpaa.”

Ja on yksinkertaisesti niin, että VMI-tietojen pohjalta metsiä uskalletaan käsitellä. Ilman VMI:tä ei olisi samaa investointirohkeutta eikä nykyistä määrää teollisuutta.

Silti VMI-tuloksia voi olla vaikea sulattaa, jos ne ovat ristiriidassa pinttyneen ennakkoasenteen kanssa.

”Maailmanlopun ennustajia riittää aina. Aika monelle on ollut yllätys, että Etelä-Suomessa vanhat metsät eivät ole sadassa vuodessa vähentyneet, vaan lisääntyneet.”

Korhonen koki itse suurimman yllätyksen, kun kokonaiskasvu suorastaan hyppäsi 87 miljoonasta kuutiometristä 97:ään vuoden 2007 laskennassa, kun ensimmäistä kertaa saatiin samanaikaiset mittaustiedot koko maasta. Senjälkeiset yllätykset ovat tuntuneet pienemmiltä.

Metsänhoitosuositusten muutosten vaikutuksista paras esimerkki on, kuinka nopeasti jättöpuuryhmät lisäsivät avohakkuualoille jäävän puuston määrää. Lähtötilanne oli pari kuutiota ja nyt ollaan lähellä kymmentä kuutiota hehtaarilla.

Uusia yllätyksiä voidaan odottaa jatkuvasta kasvatuksesta. Se on tosin lähtenyt liikkeelle verkkaisesti eivätkä vaikutukset vielä näy VMI:ssä.

VMI:n pohjalta tehdään tulevaisuusskenaarioita: jos hakataan näin, niin metsävarat kehittyvät noin. Niihin liittyvän polemiikin Korhonen ymmärtää, sillä yksittäinen skenaario saatetaan mieltää Luken suositukseksi. Ennusteissa on myös aina mukana epävarmuustekijä.

Päättymätön kierto

Kun yksi VMI päättyy, niin seuraava alkaa. Tulevana kesänä alkava saa numeron 13.

Pohdimme, miksi enää numeroida inventointeja, sillä ne rullaavat jatkuvasti. Perinteen lisäksi sille löytyy yksi järkiperuste.

”Inventoinnit tehdään viiden vuoden kierrolla ja viidesosa inventoinnin koealoista on pysyviä. Inventoinnin numero vaihtuu, kun pysyvät koealat on käyty läpi.”

Inventointituloksia julkistetaan vuosittain, mutta ne ovat viiden edeltävän vuoden keskiarvoja.

”VMI:n viimeksi ilmoittama metsien kokonaiskasvu 107 miljoonaa kuutiometriä kuvaa tämän vuosikymmenen alkupuoliskon tilannetta. Todellinen kasvu on suurempi.”

Inventointeja on tähän päivään mennessä tehty 12 ja Korhonen on järjestyksessä kuudes vastuullinen. VMI-vastaavien nimet ovat jääneet metsäntutkimuksen historiaan – Ilvessalo, Tiihonen, Kuusela, Kilkki, Tomppo.

Korhosesta huokuu asialleen vihkiytyneen tutkijan antaumus eikä hän ole tehnyt itsestään tutkijasankaria. Hän korostaa, että VMI:n takana on pitkään samana pysynyt tutkijatiimi.

”Jotka tähän lähtevät, niin tuntuvat pysyvän.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 3/2019

• Lisää aiheesta: Oulun korkeudella suurin hakkuureservi

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.