Ruotsissa metsien on todettu sitoneen kymmeniä miljoonia tonneja hiilidioksidia viime vuonna. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mallien mukaan Suomen metsät muuttuivat samaan aikaan päästölähteiksi.
Luke julkaisi toissa viikolla kovasti kohua nostattaneen raporttinsa, jonka mukaan Suomen metsät olivat viime vuonna 1,12 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruinen päästölähde. Tämän todettiin murentavan Suomen hiilineutraaliustavoitetta. Odotetusti sekä ilmastopaneeli että muut ympäristöjärjestöt vaativat rajuja vähennyksiä metsien hakkuisiin.
Luken alustaviksi todetut tulokset perustuvat mallinnuksiin muun muassa metsämaan ja karikkeen hiilitaseesta.
Ruotsissa metsät nielevät yhä hiiltä
Suomen ympäristökeskusta vastaava Ruotsin Naturvårdsverketin viime joulukuussa julkaiseman kasvihuonekaasutaselaskelman mukaan länsinaapurin metsät nettonielivät viime vuonna hiilidioksidia 31 miljoonaa tonnia.
Keskimäärin länsinaapurin metsiin on vuosina 1990–2023 varastoitunut vuosittain 52 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä kasvihuonekaasuja.
Viime vuonna Suomen kokonaiskasvihuonekaasupäästöt kaikki toimialat huomioon ottaen vastasivat 40,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia.
Ruotsissa suuret hakkuut lisäävät maaperän hiiltä
Ruotsissa tutkijat ovat siis päätyneet täysin päinvastaisiin tuloksiin kuin meillä.
Erityisen mielenkiitoinen on Naturvårdsverketin raportissa todettu muutos hiilensidonnan rakenteessa kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Aiemmin tärkein hiilen sitoja olivat elävät puut. Nyt metsän tärkeimmäksi hiilinieluksi on muodostunut metsämaa ja karike.
Puuston hiilensidonta on vähentynyt samoista syistä kuin Suomessa. Metsien kasvu on vähentynyt ja toisaalta hakkuut sekä mittavat kirjanpainajatuhot ovat lisänneet puuston poistumaa. Vuosina 2021 ja 2022 Ruotsin hakkuut tasolla, joka on ylitetty vain Gudrun- ja Per myrskyjen tuhoja korjattaessan 2000-luvulla.
Vastaavasti metsämaan hiilensidonnan on 30 vuotta kestäneiden maaperäinventointien ja -mittausten perusteella asettunut korkealle tasolle.
Lisäksi – Naturvårdsverketin raportin mukaan – korkea hakkuiden taso tuottaa runsaasti kantoja ja hakkuutähteitä ja puuston suuri luonnonpoistuma kasvattavat hiiltä sitovan kuolleen kasviaineksen määrää metsämaassa.
Suomessa Luken toissa viikkoisen alustavan laskelman mukaan juuri metsämaan hiilensidonta on vähentynyt muun muassa vähentyneen karikesadannan ja toisaalta karikkeen hajoamisen nopeutumisen vuoksi.
”Malli reagoi nopeasti”
Luken tutkimusprofessori Aleksi Lehtosen mukaan iso ero on siinä, että Ruotsissa maaperän hiilivaraston muutos perustuu mittauksiin ja meillä Yasso07-malliin.
”Yasso07 reagoi nopeasti, jos esimerkiksi energiapuun tai hakkuutähteiden korjuu kasvaa ja orgaanista ainetta jää vähemmän maaperään. Yasson mukaan tämä vaikuttaa heti maaperän hiilinielun kokoon”, Lehtonen kertoo.
Hän muistuttaa, että maaperän mittauksissa on aina pieni viive.
”Esimerkiksi juuri nyt analysoimme Lukessa biosoil- ja mustikka-aineistoja, joista saadaan maaperän orgaanisen kerroksen muutos jaksolle 2006–2021. Eli maastonäytteet kerätään, viedään labran jonoon ja sitten data analysoidaan”
”Toki mittaus on aina mittaus, ja malli on malli, mutta minusta tuo ajallinen ero on tärkeä. Sama koskee puustoa. Meillä on aika vähän havaintoja VMI:ssä viime kesän kasvuista. Tämä tarkentuu tulevina vuosina.”
Lisää aiheesta: Tavoitteesta synti – latvusten kutistuminen hyydyttää hiilensidontaa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Mitenkähän joku keksisi sellaisen hiilesidonta mallin minkä jokainen maa voisi hyväksyä ja kaikki laskisi päästöt ja nielut samalla tavalla. Välillä tuntuu että huomenna kaikki on taas toisin.
Aivan sirkusta koko touhu, eikä pellejä tule puuttumaan.
Niin kauan kun laskenta on noin epäsuhtaista ei mitään merkitystä koko laskelmilla. Aivan sama taas tilanne kuin että Ruotsi pitää turvetta uusiutuvana ja Suomessa ÄÄNESTETTIIN turve uusiutumattomaksi. Yhdyn edellisiin kommentoijiin. Aivan pelleilyä koko touhu.
Itseasiassa Ruotsissa ei ole tehty mitään päätöstä turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi. Se vain saa aluepoliittisista syistä saman verokohtelun kuin biopolttoaineet. Turpeella tuotetaan Ruotsin kokonaisenergiasta alle 1%.
Suomessa jouduttiin äänestykseen turpeen luokittelusta. Tiedevastaista näkemystä ajettiin härskisti, vaikka Suomessa on tapana talous- ja energiapolitiikassa kunnioittaa perusteellisesti selvitettyjä tosiasioita, eikä vääntää mustaa valkoiseksi. Lopulta tieteellinen kanta voitti. Äänestäminen tällaisessa asiassa ei ole päätöksentekijöille kunniaksi, mutta häpeä on ympäristöstä ja totuudesta piittaamattomien niskassa.
Niin, Ruotsissa ei luonnostaan selvyyksiä kyseenalaisteta kuten meillä. Ei tarvitse siis päätöstä koska asia on siellä ollut yhtä selvä aina kuin meilläkin ennen kuin ”piiperot” lähti ajamaan sitä uusiutumattomaksi. Joka johti tähän suomalaiseen farssiin joka kertoo nykyisen poliittisen ilmapiirimme tason.
Luken Ilvesniemen mukaan metsän hiilestä on 40% (puut =1) maanpinnan yläpuolella ja 60 % (maanalainen elävä ja kuollut biomassa=1.5) maanpinnan alapuolella.
Kertomalla 2,5*runkopuuhakkuusäästö.
Vuonna 2023 CO2-nielu oli 2,5*17,2= – 43 Mtn
Olisi kohtuullista että Suomessa ja Ruotsissa olisi sama menetelmä. Mittaus aina periaatteessa tarkempi. Suomessa kariketuottoa yritetään arvioida jopa puiden muodon perusteella. Liian monta epävarmaa tekijää jolloin lopputulos voi olla paljonkin pielessä.
Kariketuotto latvuksista perustuu todellisiin mittauksiin joten se on varmaan suht kunnossa kun hakkuiden määrä tiedetään. Ongelmallisempia ovat maanalaiset tapahtumat eli kuinka nopeasti karike hajoaa ja turve. Ilmeisesti Ruotsissa mitataan maaperän hiilen määrääkin koealoilta säännöllisesti.
Suomessa hutkitaan ja Ruotsissa tutkitaan. Olen kiinnittänyt jo jonkin aikaa huomiota siihen kuinka paljon Suomessa rakastetaan erilaisia mallinnuksia asioista ja odottanut esimerkkejä joissa mallinnuksen ongelmat tulee esiin. Ilmeisesti näitä tehdään säästöt mielessä ja kenttätutkimukset minimoidaan ja samalla vaara vääriin tuloksiin kasvaa.
Tässä puhutaan selvästi kahdesta eri metsämaasta ja niiden hiilensidonnasta. Ruotsalainen määritelmä viittaa täysimittaisen metsän katveessa tapahtuvaan karikkeen hajoamiseen, missä yhteyttämiseen osallistuvat lukuisat organismit. Luken tutkimuksessa oli kyse hakatun metsän karikkeesta, joka vapauttaa enemmän hiiltä kuin nuori taimikko sitoo.