Puiden kasvua on seurattu Ruotsin maatalousyliopistossa SLU:ssa. Vertailupohjana ovat länsinaapurin valtakunnan metsien inventoinneissa eri aikakausina tehdyt mittaukset.
Vertailu paljastaa melkoisen muutoksen. Vuonna 1953 iältään 50-vuotiaat männyt ja kuuset olivat keskimäärin 12 metriä pitkiä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin samanikäiset havupuut olivat keskimäärin 15-metrisiä.
Toisen, niin ikään SLU:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan puiden pituuskasvu on nopeutunut tämänkin jälkeen. Vuonna 1983 noin 60-vuotiaan männyn pituus oli 16,5 metriä. Vuonna 2020 samanikäiset männyt olivat 18,3-metrisiä. Kuusilla havaittiin vastaava kehitys.
Puiden kasvun nopeutumisesta kertoi ensimmäisenä ruotsalainen ATL-sanomalehti.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Pekka Nöjdin mukaan Suomessa ei ole tutkittu puiden pituuskehitystä. Silti meilläkin on huomattu puiden koon kasvu. VMI-havaintojen (valtakunnan metsien inventointi) perusteella on todettu, että nykyiset puut ovat samassa ikävaiheessa paksumpia kuin ennen vanhaan.
”Ero on aika merkittävä keski-ikäisillä puilla. Vanhoilla puilla samanlaista paksuuntumista ei ole havaittu.”
Syynä ehkä harsinta tai ilmastonmuutos
Puiden kasvun kiihtymisen syitä ei tiedetä tarkkaan. ATL:n artikkelissa haastateltu ruotsalaisprofessori Björn Elfving esittää syyksi ilmakehän kohonnutta hiilidioksidipitoisuutta – ei tosin suoraan vaan välillisesti.
Elfvingin mukaan puun pituuskasvua rajoittaa latvan vesitalous. Pituuden raja tulee vastaan, kun puulta loppuvat keinot ylläpitää latvan vesitasapainoa. Hänen mukaansa ilmakehän runsas hiilidioksidipitoisuus auttaa puuta tässä.
Puu ottaa yhteyttämisessä tarvitsemaansa hiilidioksidia avaamalla neulasiensa ilmarakoja. Kun ilmassa on aiempaa enemmän hiilidioksidia, ilmarakojen ei tarvitse olla yhtä pitkään auki kuin aiemmin. Samalla veden haihtuminen ilmarakojen kautta jää vähäisemmäksi.
Nöjd ei tyrmää ruotsalaiskollegansa ehdotusta, mutta arvelee, että pituuskasvun nopeutumiseen vaikuttanee moni muukin seikka.
Tärkein syy lienee takavuosikymmenten taimien huonot kasvuolosuhteet.
”Ennen vanhaan taimet syntyivät harsintametsiin, jossa niiden alkuvuosien kasvu oli hidasta ympäröivien isojen puiden kilpailun vuoksi. Tämän päivän 50-vuotiaat puut sen sijaan ovat syntyneet avohakkuualoille, ja niiden alkukehitys on häiriötöntä ja nopeaa.”
Osin nykypuustojen hyvä kasvu selittynee myös vuosikymmenien aikana istutettujen taimien geneettisesti jalostetusta alkuperästä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Artikkelissa ei mainittu onko kyseessä vain ”luonnonmetsät” ts. mahdollisia lannoituksia ei taidettu tehdä vielä 50-luvulla tai ennen sitä. Iso merkittävä tekijä on myös maanmuokkaukset, jotka vapauttavat maaperän ravinteita helpommin puiden käyttöön. Harsinnalla on poistettu parhaat puut ensin lienee tärkein tekijä verrattuna nykyisin vallitseviin alaharvennuksiin eli verrataanko pienet vastaan isot.
Edellä lueteltujen lisäksi vaikuttaa kumuloituva typpilaskeuma ja kasvukausien piteneminen.
Vanhat luonnonmetsistä mitatut puustojen kehityssarjat iän mukana eivät pidä enää yhtä hyvin paikkaansa. Kasvumalleja päivitetään metsien inventointitietojen pohjalta, joten ne eivät jää yhtä pahasti jälkeen kuin taulukoidut ja kirjoihin painetut tiedot. Päätehakkuun ajankohtaakaan ei kannata perustaa puuston ikään vaan arvokasvuun.